30.3. — 21.4.2024

Tarmo Paunu:
Parsimus Maximus

  • Tarmo Paunu: Parsimus Maximus (2023). Kuva: Anna Autio.

  • Tarmo Paunu: Parsimus Maximus. Kuva: Anna Autio.

  • Tarmo Paunu: Lapsuus Infantia (2023) ja Katoava Mortalis (2024). Kuva: Anna Autio.

  • Tarmo Paunu: Parsimus Maximus. Kuva: Anna Autio.

  • Tarmo Paunu: Parsimus Maximus. Kuva: Anna Autio.

  • Tarmo Paunu: Kohina Murmur (2023). Kuva: Anna Autio.

Tarmo Paunun näyttelyssä Forum Boxissa 2024 on pitkästä aikaa mahdollista nähdä hänen suurikokoisia, monimetrisiä maalauksiaan, joita oli edellisen kerran Suomessa esillä Helsingin Taidehallin Vuoden taiteilija 2013 -näyttelyssä. Näyttelyn nimi Parsimus Maximus on yhdistelmä suomea ja latinaa. Se viittaa ihmisen elämään suurena parsintana, yrityksenä saada kokoon se, mikä jossain vaiheessa rikkoutui. Suuret maalaukset Infantia, Mirabundus ja Mortalis esittävät yhdessä ne teemat, jotka toistuvat läpi näyttelyn: lapsuus, ihmetys ja katoaminen.

”Parin vuosikymmenen työllä Tarmo Paunu on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa niiden suomalaisten maalarien joukossa, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Tähän on varmasti syynä persoonallinen, vaikkakin mielipiteitä jakava tyyli ja teosten nopea mieleenpainuvuus, jopa näennäisesti huijarimainen helppous. Vaikka voisi ajatella, että Paunun niin sanottu genre on yksi yleisimmistä Suomen maalaustaiteessa, häntä on vaikea jäljitellä, koska hänen teostensa nyansseilla on sielullinen luonne. Ilmaisukieli ja ilmiasu ei olekaan ironiaa – sen pahempi, voisi joku lisätä. Useimmat hänen työnsä voisi allekirjoittaa: ”Rakkaudella, Tarmo.” Tuo muille jaettava energia ei kunnioita muotoseikkoja, raja-aitoja, tyylisääntöjä välttämättä edes hyvää makua. Tekijä ei pelkää epäonnistumista katsojan edessä, koska on selvä, että hän palaa uudelleen aiheeseen, jota yhdessä todistetaan.

Tarmo Paunun psykologinen havainnointi perustuu passiiviseen rehellisyyteen, joka ei päätä kohteidensa puolesta. Erilaatuisia persoonia ja elämää suurempia hahmoja Paunu tarkkaili jo lapsuudenkodissaan, jossa vieraili kaikenlaista kulttuuriväkeä nousuissaan ja laskuissaan iltaa istumassa. Irvistävät, ärsyttävät, pakkomielteitäkin aiheuttavat asiat, jotka ihmisissä tapahtuvat, piirretään esiin maalauksissa, jotta niistä pääsee ymmärrykseen ja eroon. Henkilöiden välisten suhteiden raadollinen kuvaus ja yhteisöjä riivaavien sosiaalisten solmujen avaaminen taiteilijan vapaudella eivät synnytä lisää eripuraa vaan huumorin lämpöä ja katumuksen sävyttämää kaihoa, kiitollisuutta siitä, että elämä armahtaa nekin, jotka näkevät itsensä toisin kuin ovat.

Itseään ”transsymbolistiksi” tituleeraava Tarmo Paunu on realisti ja sielutieteilijä enemmän kuin symbolisti ja karnevalisti. Paunun maailma ei ole niin posketon eikä hulvaton kuin päällisin puolin näyttää. Kun Tarmo Paunu valloittaa huumorilla, johtuu se enemmän hänen teostensa aiheista kuin hänen taiteilijan asenteestaan. Myhäilevä energia teosten äärellä johtuu hämmennyksestä arvottamisen pakon ääressä, nauru niiden edessä taas kiusaantuneesta riemusta sen johdosta, mitä on kehdattu näyttää. Huumori on myös sanomatonta tietoisuutta siitä, että kaikki pohjimmiltaan ymmärtävät, mistä tässä on kysymys.” Koko teksti on luettavissa osoitteessa: www.la-bas.fi/tarmopaunu

Kuvallinen teosluettelo (PDF)

 

Tarmo Paunu (s. 1971) on Helsingissä syntynyt taidemaalari, joka kasvoi taiteilijaperheessä Suomenlinnassa. Myöskin hänen äitinsä ja veljensä ovat taidemaalareita. Nykyisin Paunu asuu ja työskentelee Pispalassa Tampereella. Hän opiskeli Kuvataideakatemian maalauksen laitoksella vuosina 1998–2003 Henry Wuorila-Stenbergin professuurin aikana ja valmistui 2008. Paunulla on ollut yksityisnäyttelyitä Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa sekä yhteisnäyttelyitä Suomessa, Baltian maissa, Norjassa, Kyproksella ja Slovakian Bratislavassa. Merkittävimpiä niistä ovat olleet mm. Vuoden taiteilija -näyttely Rakkaudesta (Taidehalli, Helsinki, 2013), yksityisnäyttely Jumala on nainen (Kunstihoone, Tallinna 2014), yksityisnäyttely Ruotsissa (Galleri21, Malmö, 2007) sekä Oh My God! -yhteisnäyttely Norjassa (Konstlaboratorium, Vestfossen, 2007). Paunun teoksia on useissa suomalaisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa sekä julkisissa tiloissa. Tärkeitä yksityisiä keräilijöitä ja mesenaatteja on ollut erityisesti Seppo Fränti sekä Raimo ja Maarit Huttunen. Erkki Pirtolan vaikutus Paunun tuotantoon on ollut monin tavoin rakentava. Paunu ja Pirtola tutustuivat Kuvataideopintojen aikana ja ystävyys jatkui aktiivisena aina Pirtolan poismenoon asti. Paunu muistetaan useista Pirtolan kuvaamistaan videoista, joissa elävöityy Paunun mielikuvituksen runsaus ja Pirtolan kyky uida sen virrassa.

 

Mediabox