Esittelyssä: Anita Jensen
Hei Anita! Minkä parissa työskentelet tällä hetkellä?
Viimeisten vuosien koronapandemian aikana olen paneutunut käymään läpi työskentelyäni vuodesta -85 alkaen. Tarkoituksenani on ollut hahmottaa ja selventää, mitä oikein olen kokenut, tuntenut, tehnyt ja miettinyt tehdessäni sellaisia töitä kuin olen. Olen tehnyt ”melkein täydellisen inventaarion / puhdistuksen” työhuoneellani ja samalla mielessäni.
Valmiiden töiden läpikäyminen ja järjesteleminen ja kelpaamattomien töiden hävittäminen toi tilaa työ-ja varastotilaan. Kulunut aika ja etäisyys kaikkiin vanhoihin tekemisiin antaa mahdollisuuden arvioida ja nähdä tekemiset uudella tavalla ja sijoittaa ne kokonaisuuteen ja mahdollisuuden jatkaa..
Myös ne ”kesken jääneet työsarjat ” vuosien varrelta, jotka piti jättää pöydälle sivuun odottamaan, kun aina tuli eteen joku uusi hieno tekniikka tai muu houkutus, joka vei kaiken ajan. Niihin on nyt aika tarttua, kun näkee ne toisin kuin aikaisemmin.
Samoin on aika tehdä jotain, niille aikaisemmin kalliilla teetetyille, pohjustetuille ja kehystetyille ”turhille valokuville”, ne kun näyttää vievän vain kallisarvoista työtilaa, ja syö henkistä energiaa.
Toistaiseksi käyttämättömät materiaalit ns. luotettavat matkamuistoni tulee käyttöön vihdoin tulevissa näyttelyissä. Näitä on mm. vanhat valokuva-albumit Kitolaisista perhealbumeista, fanikuvia ja stillkuvia 1960-70 luvun japanilaisista filmitähdistä ja elokuvista, Kabukiteatterin näyttelijöistä fanikuva albumit, menee ehdottomasti jatkoon! Laaja kokoelmani vanhoja kirjoja ja muita kiinnostavia esineitä Kiotolaisilta kirpputoreilta vaativat minua jatkamaan. Käytän kaikkia edellä mainitsemiani, peilinä oman elämäni kokemuksille työstäen teemojani tuleviin töihin.
Monenlaiset elämän vaiheet ovat tuoneet eteeni myös paljon vastuksia, mutkia, ylä-ja alamäkiä työssä ja elämässä. Niiden aikana olen kuitenkin kehittänyt aina uudenlaisia tekotapoja ja tekniikoita, haasteena omalle ilmaisulle kuvataiteilijana, pitääkseni innostuksen tekemiseeni vireillä.
Nyt kun olen alkanut näkemään elämääni myös taaksepäin vähän pidemmälle, näkökulmat ja merkitykset työskentelyynikin selvenevät ja kirkastuvat.
Mieli ja sydän ainakin matkustaa Suomen ja Japanin väliä tulevaisuudessakin.
Parin seuraavan vuoden aikana toteutuvat työskentely- ja tutkimusmatkani suuntautuvat Shikokun saarelle. Palaan samoihin maisemiin, josta japaninmatkani alkoivatkin 1995.
Valmistelen siellä eteenpäin muutamassa residenssissä aikaisempina vuosina alkaneita työsarjojen kokonaisuuksia. Tarkoituksena saada ne esille sekä Suomessa, että Japanissa tulevina vuosina.
Suomessa työskentelen Myllypuron taiteilijakylässä.
Sydämen- ja mielen Kenttätutkimukset, siis jatkuu ja niihin kätketyt salaisuudet jatkaa avautumistaan.
Jos pandemia suo, myös matkustaminen ja vähän pidempiaikainen oleskelu paikan päällä onnistuu.
Mitä haluaisit nostaa esiin työskentelyprosessistasi? Mikä on oleellinen osa sitä?
Tutkimustani ja työskentelyäni taidegrafiikan ja valokuvauksen alueella 30:n vuoden aikana voi kuvata vaikka näillä sanoilla:
Itsensä haastaminen, määrätietoinen ja pitkäjännitteinen työskentely
Merkitysten ja ratkaisujen etsiminen ja kehittäminen
intohimoinen Ideoiden työstäminen ja kehittäminen eteenpäin
Oman Ikigain löydettyäni sen vaaliminen ja noudattaminen
Anna vinkki sinua inspiroivasta kirjasta, elokuvasta, kappaleesta tms.
Minulla on niin paljon inspiroivia kirjoja ja elokuvia maailmalta, että on mahdotonta valita!
Tässä kaksi nyt itselle ajankohtaista kirjaa.
Viimeinen työstäni kertova kirjani on e-kirjana ladattavissa kotisivuiltani ilmaiseksi.
Unfolding the Scrolls of Life – Between the times and places
Mustan Taiteen kirjat & Maahenki kustannus
www.anitajensen.fi
&
Kō-Bō-Daishin Jalanjäljissä
Vaeltajan päiväkirja Shikokulta / Irene Wai Lwin Moe
Pitääkö taiteen takana aina olla jokin sanoma? Miksi?
En ainakaan minä pysty istuttamaan tarkoituksellisesti ”suoraa sanomaa” teoksiini.
Töiden katsominen vaatii katsojaltakin vähän aikaa, paneutumista ja pohdiskelua.
Ja kuitenkin katsoja näkee ja tunnistaa vain sen, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa elämästä ja mielensä sisältöihin.
Työni ovat syntyneet tässä maailmassa elämisen ihmettelystä ja katsojalla täytyy olla myös oma vapaus tulkita ja tehdä löytöjä ja hakea merkityksiä ihan itse.
Jos et tekisi taidetta, mitä tekisit?
Olen työskennellyt kaikenlaisissa sivutoimisissa hommissa koko opiskelun ajan ja ammatissa toimimisen rinnalla. Se kaikki on tietenkin rikastanut maailmankuvaani, mutta nyt en vaihtaisi tätä vaihetta enää mihinkään, kiitos.
Mikä on parasta boxilaisuudessa?
Saa jakaa tämän ”kummallisena kuvataiteilijana elämisen tavan”, nyt ja tässä maailmassa, myös Boxilaisten kanssa.
Olen saanut osallistua yhteisnäyttelyihin ja toivon saavani pitää tässä Boxin galleriatilassa Helsingissä oman näyttelyn tulevaisuudessa.
https://www.anitajensen.fi/
https://www.facebook.com/anita.jensen.984/
https://www.instagram.com/anitajensen_japanomaani/
Haastattelu tehty helmikuussa 2022.