Ilmari Gryta
Viiden muoto
Kehityksemme ja oppimme on vienyt ihmisiä avaruuteen. Avaruusmatkaajat ovat usein kuvanneet Maan näkemisen kokemuksiaan ilmiöllä perspektiivin muutos (overview effect). Se on tunnepohjainen kokemus, joka syntyy, kun kohtaamme jotakin suurta, joka ylittää tavanomaisen viitekehyksemme ja jota meidän on vaikea ymmärtää. Maa-planeetan näkeminen avaruudesta käsin on äärimmäinen näkökulman muutos, joka pakottaa ihmisen siirtämään huomion pois itsestään ja kohti asioita, joilla on merkitystä planeetalle kokonaisuutena.
Kuljen mielikuvieni varassa, mitä tulee avaruuteen matkaamiseen. Pystyn kuitenkin kokemaan Maasta käsin voimakasta myötätuntoa tätä elävää ja hengittävää planeettaa kohtaan. Ehkä siihen osaltaan vaikuttaa asuminen luonnon keskellä, puita istuttaen ja mehiläisiä hoitaen. Mutta myös sen tiedostaminen, kuinka kohtelemme Maata, jota haluamme niin kovin omistaa ja muokata mieleiseksemme keinoista piittaamatta.
Viiden muoto -teoskokonaisuus koostuu viidestä geometrisesta muodosta. Näiden muotojen kautta on historiassa viitattu viiteen klassiseen elementtiin, jotka ovat merkittäviä maanpäällisen elämän kannalta: tuleen, maahan, veteen, ilmaan ja eetteriin. Viidennellä elementillä eli eetterillä on määritelty määrittämätön aina siihen asti, kunnes maailmankaikkeudesta tulikin suhteellinen. Tässä kokonaisuudessa eetteri muovautuu tilaksi, joka pystyy koollaan sisällyttämään muut muodot itseensä. Tehdessään näin kokonaisuudesta rakentuu viiden muoto.
Olen valinnut teosteni materiaaleiksi neljä klassista kuvanveiston materiaalia, sekä materiaaleja, jotka tällä hetkellä kuuluvat kuvanveiston materiaalivalikoimaan. Koska työskentelen kuvanveiston parissa, on tällainen materiaalien ja veistäjän välinen vuoropuhelu luonnollista ja suotavaa. Koen myös, että näiden geometristen muotojen ja materiaalien yhdistelmä suuntaa ajatukset kaikkeen siihen mitä käsissämme on; muotoon, tilaan, aikaan, materiaaleihin ja havaintoihin.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Ilmari Gryta (s. 1979) on kuvanveistäjä, joka käyttää eri materiaaleja ja tekniikoita työssään. Hän on valmistunut 2008 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta (Taideyliopisto). Valmistumisen jälkeen hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä gallerioissa ja museoissa, sekä osallistunut useisiin ryhmä ja yhteisnäyttelyihin. Grytan teoksia löytyy Valtion, Kiasman, sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston taidekokoelmista. Näyttelyiden lisäksi hän on toteuttanut julkisia taideteoksia, joista viimeisin Aurinko ja Kuu -niminen teoskokonaisuus on valmistunut 2022 Tervakosken terveysasemalle.
Rikard Lassenius
Muuntuma
Kohti hajoamista. Muuntumaa, muotoa, sisältöä. Isoja liikkeitä, mitättömiä. Tulee osaksi suurempaa. Eristys. Pirstoutua. Palaset löytävät paikoilleen. Iho, ruumiinosat, hiukset, nesteet, kehot. Pinta, syvällä sisällä. Ajatukset etenemisestä. Pysähtyvät. Hengitys. Hengenahdistus.
Työryhmä:
Rikard Lassenius on ohjaaja, animaattori, äänitaiteilija, säveltäjä ja graafikko.
Emilia Jansson on näyttelijä, koreografi ja käsikirjoittaja sekä 4 Floors of Whores -ryhmän perustajajäsen.
Linda Lehto on stylisti, hiustaiteilija sekä Arts Helsingin omistaja ja luova johtaja.
Rikard Lassenius on helsinkiläinen video- ja äänitaiteilija. Hänen teoksensa pureutuvat ajan kudokseen, tutkien syklejä joista olemassaolomme rakentuu. Kerrostuneiden äänimaisemien ja vääristyneiden, muuttuvien visuaalisten kuvien avulla Lassenius luo immersiivisiä tiloja, joissa aika purkautuu ja kutoutuu uudelleen, liikkuen eteenpäin ja taaksepäin jatkuvassa virrassa. Kuvien täyttämässä maailmassa nämä teokset kutsuvat pysähtymään – kokemaan hetken, joka ylittää lineaarisen havainnon. Toistosta tulee pohdiskelua, minuuden ja kosmoksen rajat hämärtyvät. Lassenius on MUU ry:n AV-arkin, Yö ry:n ja Animaatiokillan jäsen.
Mikko Luostarinen
Decoration 5.0
Decoration-nimeä kantava näyttelysarja on eri suuntiin haarautuva kokonaisuus, jossa yhdistyy kuvataiteen lisäksi mm. sisustuksen sekä lavastuksen kaltaisten visuaalisten toimialojen vaikutteita.
Teosteni kautta pohdin perinteisen “koriste” ja “taide” jaottelun häilyvää rajaa, sekä sitä miten kuvaa luetaan eri tavoin riippuen sen käyttötarkoituksesta, materiaalisuudesta ja esitystavasta. Mitä tapahtuu, kun kuva on printattu valotauluun tai laitettu lavasteen omaisesti katosta roikkumaan? Etääntyykö kuva katsojasta, kun se esitetään digitaalisesti painettuna valotauluna vai tuleeko se lähemmäs katsojaa toimien helposti lähestyttävänä ja aktiivisena kappaleena suhteessa näyttelytilaan? Näyttelytilan mittoja mukailevat isot teokset kommunikoivat osittain näyttelytilan arkkitehtuurin kanssa.
Ornamentin ja koristeen tematiikka niveltyy teosten kantavaksi rakenteeksi. Teokset ovat tietynlainen hybridi, jossa mm. populaarikulttuurin sekä muiden ei-länsimaisten kulttuurien visuaaliset vaikutteet sekoittuvat ja rinnastuvat keskenään tuoden estetiikan ja koristeen käsitteet kuvien aiheeksi sinänsä. Eri työskentelymetodit toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jolloin kuva-aiheet jatkuvat tekniikasta ja materiaalista toiseen.
Alun perin maalausten pohjalta kollaasimaisesti tietokoneella suunnittellut ja digitaalisesti painetut teokset siirtyvät maalauksesta massatuotetun ja keinotekoisen kaltaiseen maailmaan. Näyttelytilassa valoteokset voivat assosioitua mm. taidekulttuurissa tuotettuun design-tuotteeseen. Materiaaleiltaan valotaulut viittaavat arkisiin katukuvasta tuttuihin mainostauluihin. Visuaalisuudellaan ne voivat tuoda mieleen myös vanhat retrohenkiset peliautomaatit. Valotaulujen sisältä hohkava valo mukailee myös tietokoneen tai puhelimen näyttöä, jolta digitaalisia kuvia on totuttu katsomaan.
Räiskyvien kuvamaailmojen kitschiinkin linkittyvä estetiikka korostaa koristeen “pinnallista” luonnetta. Teoksissani koristeellisuus viedään kuitenkin tasolle, jossa kuvan visuaalinen olemus perustelee itse itsensä jolloin “mauton” muuttuukin “maukkaaksi”.
Näyttelytilassa laajemmat ornamentin ja koristeen temaattiset konseptit linkittävät omiin suuntiinsa vapaasti kehittyneet yksittäiset teokset yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi.
Näyttelyn toteutusta on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
Mikko Luostarinen valmistui keväällä 2020 maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Luostarisella on ollut yksityisnäyttelyitä mm. Huuto Galleriassa (2022), Galleria Ars Liberassa (2021), Galleria Uusikuvassa (2019), sekä Kuvataideakatemian Project Room Galleriassa (2018). Luostarinen on osallistunut ryhmänäyttelyihin kuten: Kuvan Kevät lopputyönäyttely (2018, ent. Amos Andersonin taidemuseon tilat), SIC galleriassa, Sorbus galleriassa, Kuvataideakatemian galleriossa sekä ulkomailla mm. Japanissa, Latviassa, Belgiassa sekä Ruotsissa. Luostarinen oli 2016-2017 vuoden suorittamassa maisterin tutkintoaan opiskelijavaihdossa Japanissa, Tsukuban yliopistossa (Art & Design). Vaihto-opiskelun aikana hän osallistui myös ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin Tsukuban yliopistossa sekä Tokiossa.
Mediabox