Näyttelyn alkuperäisenä ajatuksena oli käsitellä rakkautta, tuoda värin loistoa, mutta sitten maailma muuttui, Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Sotaa, ja siitä aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä en voinut ohittaa, vaan siitä tuli yksi osa näyttelyä.
Näyttelyn teemoina on tuoda ja rinnastaa konfliktit tähän päivään, ottaa mukaan ajankohtaisia teemoja, tämän päivän hätä ja kärsimys. Se miten paikallinen konflikti voi vaikuttaa globaalisti ihmisten elämään: se koskettaa meitä jokaista.
Mikä on se väkivallan kuvasto, jota näemme joka päivä televisiossa, miten se herättelee meitä? Milloin sota on oikeutettua? Mistä sota saa elinvoimansa? Miten minä suhtaudun sotiin?
Tarkoitukseni teoksissa on tuoda esiin vihatekojen motiiveja, historian tapahtumia ja tapahtumista herääviä kollektiivisia tuntoja: mitä nämä tunteet ovat ja tuoda ne tietoisemmaksi myös katsojille.
Näyttelyssä olevien teosten avulla katsoja voi purkaa ja tarkentaa ajatuksiaan sodasta, väkivallasta ja kärsimyksestä – tragedian tehtävä on auttaa ymmärtämään, samaistumaan ja tuntemaan myötätuntoa lähimmäistä kohtaan.
Sanoma on yksinkertainen: Muista, älä unohda minua. Asetu hetkeksi asemaani, tunne, miltä minusta tuntuu. Se ei ole kovinkaan vaikeaa, vaikka se tuntuu olevan vaikeinta maailmassa.
Paavo Räbinä (s. 1965, Kuopio) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Helsingin Kuvataideakatemiasta vuonna 1991.
Mediabox