Forum Box esittää kuvataiteilija Kaisaleena Halisen näyttelyn Pro et contra 4.–27. toukokuuta 2018. Näyttely on Halisen tähän asti mittavin yksityisnäyttely.
Näyttelyssä Pro et contra katsoja kohtaa erinäisiä hahmoja, tai ihmisenoloisia teoksia, joilla jokaisella on jotain kerrottavaa tai salattavaa. Teokset koostuvat kätketyistä tarinoista tai viitteellisistä kannanotoista. Erotamme hahmoissa naisellisia attribuutteja, mutta ne ovat kätkettyjä ja piilotettuja. Erotamme jopa väkivaltaisia yrityksiä häivyttää naiseutta. Kaisaleena Halinen asettaa katsojansa eteen arvoituksia ja moninaisia kysymyksenasetteluja. Monen teoksen keskiössä on identiteetti ja kasvot. Teoksissa kasvot joko tarkoituksenmukaisesti peitetään tai hahmolta riistetään kasvot, kuten teoksessa Kasvonsa menettäneet, jossa kuvataiteilija huuhtelee kasvonpiirteet valamistaan betonipäistä. Mitä jää jäljelle, kun sinulta häivytetään erityispiirteesi ja sitä mukaa myös identiteettisi?
Permannolla sijaitseva teos, joka kantaa samaa nimeä kuin näyttely kokonaisuudessaan, Pro et contra, esittää rivin kommandopipoihin sonnustautuneita hahmoja. Hahmot tukkivat tilan ja vaativat, että katsoja asemoi itsensä. Katsojan on ratkaistava, asettuuko hän joukon puolelle vai heitä vastaan. Katsoja ei voi ohittaa tilanteen vaatimusta eikä vaihtoehtoja ole: pelkkä katsojan olemassaolo asettaa hänet joko puolesta tai vastaan. Mutta minkä puolesta tai mitä vastaan?
Jacques Rancière, aikamme kiinnostavimpia nykyfilosofeja, esittää, että taiteessa kuten politiikassakin on ensisijaisesti kyse erimielisyydestä; erimielisyydestä ja kamppailusta jaetun maailmamme rajoista. Rancièren mukaan taiteella on poliittista kantavuutta siksi, että se tekee näkyväksi ja määrittelee uudelleen äänet ja toimijat, jotka sijaitsevat yhdessä määritellyn ulkopuolella. Taide järkyttää ennalta määrättyjä positioita ja käsityksiä ja piirtää uusiksi havaittavissa olevan maailman rajat. Näin se myös luo mahdollisuuksia uusille äänille ja toimijoille. Se kysyy, kenellä on oikeus toimintaan ja puheeseen ja kenen osa on jäädä passiiviseksi ja mykäksi. Ja missä ikinä asemasi sijaitseekaan, on se aina suhteessa muihin toimijoihin.
Halinen tekee näyttelyssään moniulotteisia ja monitulkintaisia viittauksia nykyajan yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, kun hän samalla taidokkaasti kommentoi historiankirjoitusta, taidehistoriaa ja narratiivien rakentamista.
–Nina Toppila, FM, taidehistorioitsija
Kaisaleena Halinen (s. 1973 Turku) on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2002. Hän työskentelee kuvanveiston, installaatioiden ja paikkasidonnaisen taiteen parissa. Halinen hyödyntää teoksissaan erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Materiaalit voivat olla marmoria, pölyä, puuta, kipsiä, valokuvaa, metalleja, tekstiilejä, kierrätettyä materiaalia tai arkisia esineitä. Forum Boxin näyttelyssä on esillä ensimmäistä kertaa myös keramiikkaa. Halinen on erityisen taitava tekemään monitulkintaisia viittauksia hyvin erilaisten materiaalien, teemojen ja aiheiden välillä. Halinen esittää mieluummin kysymyksiä kuin valmiita kannanottoja.
Halinen on pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Galleria AMAssa ja Galleria Huudossa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Tampereen taidemuseossa, Rovaniemen taidemuseossa, Espoon taidemuseo EMMAssa sekä Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Taiteilijan teoksia löytyy mm. seuraavista kokoelmista: Amos Anderssonin taidemuseo, Espoon taidemuseo EMMA, Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Wäinö Aaltosen museo, Saastamoisen säätiö sekä Valtion taidekokoelma. Taiteilija asuu ja työskentelee Espoossa, Nallenpolun taiteilijatalossa.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Mediabox