Sini Pelkin filmi Present on jatkumo tiloja ja tilanteita, joita tulkitaan kameran linssin ja peilien heijastusten läpi. Teos muodottaa liikkuvan kuvan rakentuneisuutta, kameralla taltioimisen koreografisuutta sekä kuvaamisen ja kuvaan asettumisen aktia. Teokseen taltioidut esitykset ovat nimenomaan kuvaustilanteita, niiden määritelty olemus tulee selväksi kameran läsnäolon kautta. Kamera on ikään kuin teoksen keskeinen hahmo, samalla kun toimijuuden saavat myös kallioseinämä ja maisema, interiööri ja seiniin nojaavat lasilevyt, äänet, ihmiskeho, yksittäiset asennot ja eleet, niiden väliin jäävä tila ja aika.
Teoksen kuvaamiin tilanteisiin liittyvä avoimuus ja toisaalta määrittelyn rajat eli kameran taltioimat ja taltioimisen ulkopuolelle jäävät yksityiskohdat ja tapahtumat rakentavat kokemuksen, jossa se mitä nähdään, on jatkuvassa vuorovaikutuksessa suhteessa siihen, mikä on näkymättömissä, kameran takana, ulkopuolella, tapahtunut aiemmin tai vasta tapahtumassa.
Kameran liike, eräänlainen kuljeskelu, ja asioiden vaiheittainen paljastuminen liikkeen kautta, kuvan seisahtuminen tiettyyn rajaukseen, tiettyyn eleeseen avaa väylän kameran tuottaman informaation ja tiedon muodostumisen yhdessä tarkastelulle. Rajatun kuvan, tulkitun datan, ulkopuolella on kaikkialla läsnä oleva rajattomuus. Ihmiskehon läsnäolo samoin kuin teoksen loppuosan luettu narraatio, paikantavat tarkastelun osaksi fyysistä keholla koettua todellisuutta. Paikantuminen on hankalaa, se on työlästä, se on vaillinaista ja muuttuvaa, ja läsnäolossaan täydellistä. Paikantuminen on myös taideteoksen tekemisen keskiössä. Teos ja sen rakentuminen on valintojen ja havaintojen kudelma. Taideteos ei voi koskaan olla poissa paikaltaan, siinä ei ole virheitä.
Teoksen alussa kaksi kuvaa peileistä asetettuna sorakasaan ja nojaamaan louhoksen reunaan muistuttavat Robert Smithsonin 1969 tekemästä valokuvasarjasta Yucatan Mirror Displacements (1–9). Samanlainen maiseman ja kuvan fragmentoituminen tapahtuu myös Pelkin Present-teoksessa. Smithson kirjoitti peileistä, ajasta ja tilasta tekstissään ’Incidents of Mirror-Travel in the Yucatan’:
“A scale in terms of “time” rather than “space” took place. The mirror itself is not subject to duration, because it is an ongoing abstraction that is always available and timeless. The reflections, on the other hand, are fleeting instances that evade measure. Space is the remains, or corpse, of time, it has dimensions. “Objects” are “sham space,” the excrement of thought and language. Once you start seeing objects in a positive or negative way you are on the road to derangement. Objects are phantoms of the mind, as false as angels.”
Smithson, Robert. ”Incidents of Mirror-Travel in the Yucatan.” Artforum, Vol. 8, no. 1, (September 1969).
Arttu Merimaa
Kuraattori ja kuvataiteilija
Sini Pelkki on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hän työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan, tilan ja sen rytmin kanssa. Pelkin viimeisin näyttely Allow oli esillä huhtikuussa 2025. Valokuvagalleria Hippolyteen toteutettu kestollinen kokonaisuus oli sovitus, tilallinen variaatio Turun taidemuseossa syksyllä 2024 esillä olleesta näyttelystä Evolving Window. Hänen teoksensa Embarkation vuodelta 2011 on parhaillaan esillä Kiasman kokoelmanäyttelyssä Kivi, paperi, sakset. Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston palkinto myönnettiin hänelle 2025, Suomen taideyhdistyksen William Thuring nimikkopalkinto vuonna 2014.