Tommi Pasanen
Puitteet
Puitteet -näyttely käsittelee puuta, kangasta ja maalia maalauksen mahdollistajina. Nämä kolme materiaalia on maalaustaiteessa totuttu näkemään tietyssä suhteessa toisiinsa: maali muodostaa kuvan, kangas toimii kuvan alustana ja puu tukirakenteena tai somisteena.
Näyttelyn teoksissa kangas sekä puu asettuvat maalin rinnalle yhtäläisiksi visuaalisiksi tekijöiksi. Hiutuneen puun ja tuoreen öljymaalin yhdistelmä herkistää huomaamaan materiaalien ominaispiirteitä. Kuvapinnat rakentuvat yllättävistä katkoksista ja hienovaraisista siirtymistä tunnusta, sävystä ja muodosta toiseen.
Rakentaminen on läsnä maalauspraktiikkana ja kuva-aiheina. Teokset kumpuavat rakennetusta ympäristöstä ja sen vähälle huomiolle jäävistä yksityiskohdista. Maalausten aiheet palaavat materiaaleihinsa ja muodostavat oman ympäristönsä.
Tommi Pasanen (s. 1995, Oulu) on Helsingissä asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian maalauksen osastolta vuonna 2024. Pasasen teoksia on ollut esillä mm. Helsingin Taidehallissa, Aineen taidemuseossa, Oulun taidemuseossa sekä useissa gallerioissa. Hänen teoksiaan ovat hankkineet Valtion taideteostoimikunta, Aineen taidemuseo, Suomen Taideyhdistys sekä monet yksityiskokoelmat. Puitteet on Pasasen ensimmäinen yksityisnäyttely.
Näyttelyn toteutusta ovat tukeneet Taide- ja kulttuurivirasto, Suomen Taideyhdistys, Paulon Säätiö sekä Greta ja William Lehtisen säätiö.
Linda Roschier
Passage
Maalaus kulkutienä
Kyllä, maailman hiukkaset voivat olla yhteydessä toisiinsa tavoilla, jotka uhmaavat järkeilyäni.
Duduk soittaa pitkän sävelen
Syön työpöytäni ääressä suippopaprikan ja jäljelle jää sen kanta, täynnä vaaleita litteitä pyöryläisiä siemeniä. Missä on se kaunis kasvi, joka kasvatti niin hienon hedelmän? Kaukana, kaukana.
Paprikan ravinteet syöksyvät verenkiertooni ja saan voimaa maalata.
Siementen muoto pyörähtää siveltimestä maalauskankaalle, kietoutuu erilaisiin kuva-aiheisiin ympäriltäni.
Unen rajamailla huomaan katselevani punamustia kuvia.
Passage on Forum Boxin Parvi-tilan luolamaisesta olomuodosta innoittuva näyttely ja installaatio, joka koostuu öljyvärimaalauksista ja nykyajan kannettavista luolamaalauksista (kipsiteoksista, Portables).
Linda Roschier (s. 1979) on helsinkiläinen taidemaalari, joka työskentelee maalauksen laajentuneessa kentässä. Roschier valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2020 ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2009.
Roschierille maalaus toimii kulkutienä itsen ja toisen, näkyvän ja näkymättömän sekä nykyhetken ja ajattoman välillä. Viime vuosina hänen työskentelyssään on korostunut ajatus kasvien siementen kyvystä muovata maisemaa, sekä niiden rinnastuminen maalaukseen aikaa kuljettavana, hauraana sekä voimakkaana objektina.
Kuten sieluilla, myös esineillä ja materiaaleilla vaikuttaa olevan omat reittinsä näkymättömästä näkyväksi.
Roschier on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Viimeisimpiä ovat DAWN Taidemaalariliiton galleriassa 2023, Secrets Galleria Snowssa Berliinissä 2023 ja Bardo Galleria Huudossa 2020. Hänen teoksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä muun muassa Helsinki Contemporaryssa (Modern Love, 2021), HAA-Galleriassa (Tähtiä ja madonreikiä, 2025), Kuvataideakatemiassa ja Galleri Rostrumissa Malmössä (Reliefs for Animals, 2024). Roschierin teoksia on Valtion taideteostoimikunnan, Poikilo-museon ja Suomen Taideyhdistyksen kokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa. Vuonna 2025 Helsingin Saskiat myönsi hänelle tunnustusstipendin.
Näyttelyn valmistumista on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan toimikunta.
Maalaus kohtana tiessä, josta näkyy mennyt, nykyinen ja tuleva
Linda Roschierin Passage-näyttely asettuu Forum Boxin luolamaiseen Parvi-tilaan. Tilassa on esillä sarja maalauksia sekä pieniä veistoksia. Kokonaisuus ei ehdota kohtaajalleen etäällä olevan tarkkailijan paikkaa vaan kutsuu kulkemaan mukanaan teosten avaamaa reittiä pitkin. Maalaukset keskustelevat keskenään; niistä voi löytää keskinäisiä viittauksia ja toistuvia aiheita.
Näyttelyn suurikokoisissa maalauksissa toistuu ympyrän muoto, joka on saanut inspiraationsa paprikan siemenestä. Kasvien piilevä älykkyys on taiteilijaa kiinnostava kysymys. Esimerkiksi siemenillä on Roschierin mukaan kyky maalata tulevaisuuden maisema, ja sellaisina ”ne on aika kovia maalareita”. Ympyrää voi ajatella myös suljettuna muotona, jolloin se sulkee sisäänsä kokonaisen maailman tai pienen yksityiskohdan. Maalauspinnalle rinnakkain sijoitellut pallot ovat fragmentteja nähdystä ja koetusta. Aiheiden toistuvuus rakentaa näyttelyyn unenkaltaista, epälineaarista kerrontaa ja syklisyyttä. Pallomaalaukset vertautuvat uneen, sillä niin kuin unessa, myös näissä maalauksissa erilaiset ajalliset ja paikalliset rekisterit voivat olla samanaikaisesti läsnä, yhtä aikaa voi olla useassa paikassa ja tilanteessa.
Yksi Roschierin pitkäaikaisista kiinnostuksen kohteista on näkeminen ja Passage-näyttelyssä hän jatkaa tämän aiheen tutkimista. Näyttelyn läpi kantaviin teemoihin lukeutuu kysymys katsomisen ja näkemisen evoluutiosta ja taideteoksen / maalauksen paikasta sen osana. Tarkastelussa on matkapuhelimen dominoiva rooli nykyihmisen katsomisen kulttuurissa, mutta lopulta kysymys näkemisen evoluutiosta on Roschierille universaalimpi. Kun alkeelliset syanobakteeritkin reagoivat valoon, asettuu näkemisen mieltäminen vain (ihmis)eläimelle kuuluvaksi kyvyksi kyseenalaiseksi.
Taiteilijana Roschier on kiinni eri ajallisuuksissa. Hän katsoo ympärilleen nykyhetkessä, mutta myös taakse ja spekulatiiviseen tulevaan eli aikaan, jossa nykyisin tuntemamme materiaaliset lähtökohdat voivat olla hapertuneita. Hän uskoo kännyköiden jälkeisen ajan vielä koittavan. Mitä pitelemme käsissämme ja kuljetamme mukanamme kännyköiden jälkeen? Mikä on maalaus, jos puuta ja kangasta ei ole saatavilla?
-Inkeri Suutari
Tekstin taustana ovat kirjoittajan ja Linda Roschierin väliset keskustelut, joita käytiin Roschierin työhuoneella Arabiassa, Annalan puutarhapalstojen kupeessa hänen valmistellessaan Passage-näyttelyä.
Hemmo Siponen
Benthoscapes
Itsestäänselvyys vajoaa näkymättömiin. Se leijailee hiutaleina yhä syvemmälle, lukemattomana lumisateena, peittäen allaolevan, pohjalle laskeutuvana päällysteenä, muodot tasoittavana pohjusteena. Itsestäänselvää kertyy yhä painavammaksi, ja se peittelee sisäänsä kaiken, joka sen aina aiemman päälle pedattavaan petiin valahtaa.
Lumi sataa veden alla meren pohjaan. Sade on jäänne toissakesän planktonikukinnosta, joka värjäsi veden pintaosan vihreämmäksi turkoosiksi kuin mitä se oli vielä sinä keväänä.
Kaksi pääjalkaista ui syvän meren hapettomaan kerrokseen toistensa takaa-ajon ja pakenemisen herpaannuttamina. He uppoavat pohjaan lähes painottomina ja alkavat hiljalleen tulla lumen peittelemiksi. Mustesäkit kapseloituvat, sitten hitaasti puristuvat mustiksi painojäljiksi paineessa tiivistyvään kalkkiin, abyssaaliseksi freskoksi.
Hemmo Siposen vesivärimaalauksissa Forum Boxin näyttelyssä Benthoscapes väri on kiinnittynyt kalkkipitoiseen pohjusteeseen. Kuten ennenkin. Samaan aikaan toisaalla, kaikesta näkymättömään lattiaan törmänneestä, joillakin värien muodostelmilla on mahdollisuus asettua vaivihkaa kivettyvien kinosten kerroksiin.
Hemmo Siponen (s.1991) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2019. Hän työskentelee pääosin vesivärimaalauksen keinoin. Viimeksi Siposen teoksia on ollut esillä K17 taiteen ja ekologian koetilassa Nikkilässä joulukuussa 2025. Tätä ennen hänellä on ollut yksilönäyttelyt Galerie Pleikussa Berliinissä (2025), sekä tm-galleriassa (2023), galleria Sinnessä (2021) ja HAM-galleriassa (2020) Helsingissä. Vuonna 2022 hänen teoksiaan oli mukana ryhmänäyttelyssä Schwarz Contemporaryssä Berliinissä.
Vuonna 2026 Siposen työskentelyä työhuoneellaan Helsingissä sekä taiteilijaresidensseissä Norjassa Vesisaaressa ja Italiassa Mazzano Romanossa ovat ystävällisesti tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, Finnmark Fylkeskommune ja Väinö Tannerin säätiö.
Mediabox