Valkoista sokeria on alun perin kaksikanavainen liikkuvan kuvan installaatio muukalaispelosta, naisvihasta ja kansanidentiteetistä. Se on myös rakkaustarina. Suomalaiset kansantarut ja kultakauden maalaukset ovat inspiroineet teosta, joka käsittelee patriarkaalista yhteiskuntaa, kulttuuriperinnön sulkeutuneisuutta sekä tämänhetkistä maahanmuuttoa ja rasismia koskevaa keskustelua.
Anikó Kuikka (s. 1986 Espoossa, asuu Los Angelesissa) on valmistunut Lontoon kuninkaallisesta taideakatemiasta sekä Kuvataideakatemiasta. Anikó Kuikka tekee kerronnallisia liikkuvan kuvan installaatioita absurdin todellisuutemme rakenteesta – siitä, miten illuusioita rakennetaan ja miten niitä voidaan hajottaa. Lähtökohtana on usein myytit ja sadut, jotka yhdistyvät henkilökohtaisiin kokemuksiin tai havaintoihin. Teoksien arkkityyppiset henkilöhahmot esittävät sosiaalisia valtarakenteita pyrkien purkamaan olemassa olevia arvoja, psyykettä ja identiteettiä.