23.6. — 14.7.2024

Anna Fröman:
THE WORLD HAS ENDED

Mari Mäkiö:
KAKSI KAMERASILMÄÄ KATSOO

Jussi Pyky:
Voitto luonnosta ja ihmisestä

  • Anna Fröman: The Shirt.

Anna Fröman
THE WORLD HAS ENDED

Näyttelyssä nähdään kolme muiston ja menetyksen prosesseja käsittelevää teosta. Everything has changed here, Sortavala filmit ja THE WORLD HAS ENDED perustuvat omiin, perheeni ja sukuni tarinoihin, jotka kertovat lapsuudenkodista, Karjalan kotiseudusta ja isästä.

Sortavala filmit tarkastelee paikkaa, muistia, menetystä, pakoa, kotia, kotimaata ja raja-aluetta. Teos yhdistää videomateriaalia, valokuvaa ja animaatiota. Laatikollisesta kuvia avautuu tarina isovanhemmistani, jotka pakenivat Sortavalan kaupungista ja Ihalan kylästä talvi- ja jatkosodan aikana. Sukulaiseni ovat kohdanneet talonsa toisten asuttamina tai tuhoutuneina vieraillessaan alueella sodan jälkeen. Se, mikä on ollut tuttua onkin muuttunut vieraaksi. 

Osa teoksesta on kuvattu matkalla Karjalassa Ruotsin kulttuurineuvoston myöntämän projektituen avulla kesäkuussa 2016.


Everything has changed here käsittelee paikkaa ja muistia maalauksen sekä videon keinoin, esineisiin ja huoneisiin pohjautuen. Maalaukset esittävät muistoja sisältäviä sisä- ja ulkotiloja, taloja sekä kodin jättämisen myötä jälkeen jääneitä esineitä. Teokset käsittelevät menneisyyteen katsomista kurottaen lähelle ja kauas. Kodin, esineiden ja paikan muistelu nostaa pinnalle niihin yhdistyviä tarinoita. 

Videoteos elävöittää isäni näyttämät ja piirtämät muistojen kartat. Esineiden sijaan teoksessa piirtyvät esiin muistot menetetystä kodista. Teos käsittelee sitä, miten muistamme ja miten erilaiselta asiat voivat näyttäytyä suhteessa todellisuuteen. Kun me jätimme kotimme, näin unta sinne paluusta. Kerroin isälleni siitä:

  – Näin unta, jossa palasimme asumaan vanhaan taloomme.

Isäni vastasi:
  – Minä myös.

Meillä on kaipuu ja halu luoda muisto uudelleen: yrittää palata sisäiseen ja ulkoiseen maisemaan, paikkaan, jota ei ole enää olemassa. Etsiä, mitä oli siellä, minne emme voi enää löytää. 

Minua kiinnostaa menetyksen ja muistojen ilmaisu sekä kokemus niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. THE WORLD HAS ENDED käsittelee menetystä ja haurautta. Se tarttuu nykyhetkeen, isäni menettämiseen ja maailmanloppuun. Teoksen nimi on saanut inspiraationsa Eeva Kilven Karjala-aiheisesta novellista Elämä evakkona, jonka lopussa isä katoaa.

 “[…]onko sillä väliä nyt kun maailma on loppunut?” (Kilpi 1985:341)

Teoksen alkusysäksenä toimii yksi isäni paidoista. Syvästi yksityinen voi luoda henkilökohtaisen ja yleismaailmallisen lähestymistavan ja ilmaisun. Videot ja öljymaalaukset esittävät merkittäviä elämän ja kuoleman suurien tapahtumien mukana kulkeneita esineitä.


Mari Mäkiö
Kaksi kamerasilmää katsoo

Teoskokonaisuus Kaksi kamerasilmää katsoo keskittyy kahden eri eläinlajin, ihmisen ja mustekalan, väliseen katseeseen ja sitä kautta tapahtuvaan kohtaamiseen. Näyttelyn nimi viittaa näiden kaukaisten sukulaisten hyvin samankaltaisiin silmiin, jotka ovat tulosta kahdesta täysin erillisestä evolutiivisesta kehityskulusta. Teoskokonaisuus kutsuu asettumaan toisen eläimen katseen kohteeksi ja pohtii millaisia ajatuksia tämän kautta voi avautua: kohtaammeko toisen eläimen yksilönä vai vain lajinsa edustajana? Millaista vallankäyttöä liittyy katsomiseen tai kieleen, jota käytämme muista eläimistä? Miten kasvot ja katse ovat kietoutuneet kykyymme tuntea empatiaa? Näyttely koostuu mustekalan katseeseen keskittyvistä videoprojisoinneista, tilassa kuultavasta äänimaisemasta sekä esseestä Me eläjät, joka löytyy galleriasta kuulokkeilla kuunneltavana versiona sekä mukaan otettavana tekstivihkona.

Teoksen videomateriaali on kuvattu mustekalojen elinympäristössä Australiassa ja sen on taltioinut vedenalaiseen kuvaukseen erikoistunut Dean Spraakman. Videot on editoinut Niklas Kullström ja äänimaiseman on suunnitellut äänisuunnittelija Jyri Pirinen yhteistyössä taiteilijan kanssa. Ääneen luetun tekstin lukijana toimii Freja Bäckman ja äänisuunnittelusta vastaa Saku Kämäräinen.

 

Mari Mäkiö (s. 1982) on Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija. Mäkiön teokset ovat yleensä installaatioita, joiden tekemisessä hän yhdistää erilaisia tekemisen tapoja ja materiaaleja, videosta ja äänestä perinteisempään käsillä tekemiseen, kuten keramiikkaan ja grafiikan menetelmiin. Hän työskentelee usein yhteistyössä eri alojen ammattilaisten ja muiden taiteilijoiden kanssa. Mäkiö on viime aikoina tarkastellut erityisesti ihmisen ja muiden eläinlajien kohtaamisia sekä niihin liittyviä erillisyyden, yhteyden ja empatian kokemuksia. Lisäksi häntä kiinnostaa käsitellä teostensa kautta ihmistä eläinlajina muiden joukossa evoluutiobiologian ja -historian kautta. Mäkiön teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Euroopassa ja Japanissa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2015 ja toiminut aktiivisesti taiteilijana siitä lähtien.


Jussi Pyky
Voitto luonnosta ja ihmisestä

Jussi Pyky: Karsina (2024)

Se antoi hänelle tulen.
Hän kypsensi lihan ja söi.
Hän kuumensi malmin erottaakseen raudan.
Hän takoi miekan, kirveen, auran ja viikatteen.
Hän rakensi karjalle suojan ja valjasti hevosensa vetämään auraa.
Hän valtasi maata, raivasi metsät, kylvi pellon ja niitti sadon.
Se antoi hänelle yksinkertaiset koneet.
Hän kaivoi tiensä maanpoveen.
Hän rakensi mahtavia koneita, jotka sylkivät maan sisuksen taivaalle.
Se antoi hänelle sähkön.
Hän rakensi moottoreita ja robotteja tekemään työt, joita ihmiset olisivat tarvinneet.
Se antoi hänelle radioaallot.
Hän kehitteli radion ja käytti sitä propagandansa levittämiseen.
Se antoi hänelle keinoälyn.
Hän keräsi valtavan aineiston valvoakseen, hallitakseen ja maksimoidakseen voitonsa.
Se antoi hänelle vallan.
Hän uskoi sokeasti visioonsa ja erehtymättömyyteensä.
Hän piti kaikkea aiheuttamaansa kurjuutta ja kärsimystä välttämättömänä.
Se on edistyksen hinta.

Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö ja Taiteen edistämiskeskus.

 

Jussi Pyky (s. 1985 Tyrnävä) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Lahden Taideinstituutista vuonna 2009 ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2016. Pyky on osallistunut aktiivisesti ryhmänäyttelyihin ja pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2009 lähtien. Hänen teoksiaan on muun muassa Seppo Fräntin taidekokoelmassa Kiasmassa sekä lukuisissa yksityisissä kokoelmissa.

Mediabox