Riikka Aihinen — Concealed
”Mitään kammaria ei kaivata –
haamuja riittää muutenkin,
taloa ei siihen tarvita –
Aivoissa poimuja, poukamia –
reittejä liikkua reippaammin –
materiaalia piisaa –
Paljon turvallisempaa on tavata
aave ulkoinen mustassa messussa kuin
se sisäinen vastapeluri, joka on
tyly isäntä, viileän tunteeton –
Paljon turvallisempaa on laukata
läpi pimeää luostarikirkkoa –
kiveltä toiselle kirmata kuin
käydä aseitta itseään päin,
aivan yksin itsensä kohdata
oma itsemme kun oman itsemme
takana taatusti piilossa on –
Se järkyttää meitä varmemmin kuin
salamurhaaja omassa asunnossamme,
joka kauhujen kilvassa toiseksi jää –
Ruumiilla vuokralla revolveri,
ovensa lukinnut aikaansa jo on –
ylivertainen haamu jää huomaamatta –
tai on se huomaamaton”
—Emily Dickinson
Olen pyrkinyt välttämään liikaa tulkintaa ja järkeilyä löytääkseni piilon, jossa tiedostamaton lymyilee. Näyttelyn maalauksien prosessi on ollut viipyilevä ja verkkainen ja hyvä niin. Aihemaailmaan on tarttunut jotain menneisyydestä, jotain nykyisyydestä ja jotain tulevasta. On kyse antautumisesta, luopumisesta ja toisaalta vastaanottamisesta. Tuoreudessaan teokset ovat osittain arvoitus vielä itsellenikin. Intuitio ohjaa työskentelyäni yhä enemmän, etenkin teosten alkuvaiheessa. Minulle merkityksellistä taiteen syntyprosessissa on läsnäolo, rehellisyys ja rohkeus.
Näyttelyn materiaalikuluissa on auttanut Taiteen edistämiskeskus.
Riikka Aihinen (s. 1976) on turkulainen taidemaalari. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2004. Taideopintoja hän on lisäksi suorittanut Lahden Muotoiluinstituutissa (Taiteen perusopettajan opinnot) 2005-2006. Uransa aikana hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmä- sekä yhteisnäyttelyihin Suomessa. Viimeisimmät yksityisnäyttelyt olivat Poriginal Galleriassa Porissa 2023 ja tm-galleriassa Helsingissä 2022.
Taiteessaan Aihinen tarkastelee sisäistä kokemusmaailmaansa ja jäsentää siten olemassaoloaan. Hän pyrkii tunnistamaan mielessä ja kehossa olevia tunteita sekä niiden lähtökohtia ja tuomaan niitä maalauksiinsa. Viime vuosien teoksissa käsitellään kaksijakoisuutta eri tavoin. Tämä näkyy kuvapinnan jakautumisena ja kuvapareina. Ajatuksia taustalla ovat kiinnostus mm. mielen ja kehon suhteeseen sekä mielen sisällä olevat ristiriidat.
Ewa Górzna & Katarzyna Miron — Watchful
Watchful on videoinstallaatio, joka tutkii ihmisen ja luonnon suhdetta sekä rinnakkaiseloamme muiden lajien kanssa.
Teos heijastelee ihmisten halua lähestyä, tarkkailla ja ymmärtää ei-inhimillisiä naapureitaan erämaassa ja samalla se tutkii ihmisen häiritsevää ympäristöön puuttumista.
Se on matka erilaisten maa- ja vesiympäristöjen halki muunlajisten ohjaamana. Villieläinten läsnäolo ja näkökulmat korostuvat taiteellisessa yrityksessä luoda eläinkeskeistä tarinankerrontaa ja tasapainottaa tyypillisesti ihmislähtöistä suhdetta ihmisen ja villieläimen välillä.
Videoinstallaatio yhdistää dokumentaarista materiaalia laajennettuun, kerronnalliseen äänimaisemaan, jossa useat äänitarinat resonoivat ja kietoutuvat toisiinsa. Tosielämän kohtaukset avautuvat samanaikaisesti useilla valkokankailla unenomaisesti, paljastaen odottamattomia lajien välisiä kohtaamisia ja erilaisia näkökulmia.
Watchful on neljäs yhteistyödokumenttiprojektimme, joka tutkii ihmisten ja muunlajisten suhteita. Aikaisemmat aihetta käsittelevät lyhytelokuvat ovat Encounter (2016), From a distance (2020) ja Surround (2022).
Konsepti: Ewa Górzna & Katarzyna Miron
Kuvaus: Katarzyna Miron
Kamera-assistentit: Ewa Górzna, Natalia Kozieł–Kalliomäki
Reittikamera-assistentti: Heikki Räisänen
Editointi ja värimäärittely: Ewa Górzna
Äänisuunnittelu: Katarzyna Miron
Valkokankaat: Natalia Kozieł–Kalliomäki
Ripustusassistentit: Daniel Motola, Teo Paaer
Kiitos: Gabriel de la Cruz, Szymon Miron
Näyttelyä ovat tukeneet Koneen Säätiö, AVEK ja Taiteen edistämiskeskus Taike.
Ewa Górzna ja Katarzyna Miron ovat kuvataiteilijoita, jotka työskentelevät yhdessä liikkuvan kuvan parissa. Taiteellisessa työssään heitä kiinnostaa ihmisen suhde luontoon ja rinnakkaiselomme muiden lajien kanssa. Heidän taiteellinen metodologiansa tasapainoilee dokumentin ja fiktion rajalla tutkien erilaisia visuaalisia ja äänellisiä narratiiveja. Molemmilla taiteilijoilla on kuvataiteen maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta. Heidän elokuviaan ja installaatioitaan on esitetty useissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, sekä lukuisilla kansainvälisillä elokuva- ja videotaidefestivaaleilla. Tällä hetkellä he asuvat ja työskentelevät Helsingissä.
Sara Pathirane — Hyacinth Cracks
Kuvataiteilija Sara Pathiranen näyttelyssä Hyacinth Cracks on esillä silkkimaalauksista ja videoteoksesta koostuva installaatiokokonaisuus. Näyttelyn teoksissa maalaus kytkeytyy luonnonprosesseihin ja maalauksesta tulee jälki, joka sitoo ihmisen ympäristöönsä, kun ihmisen sisäinen kehossa virtaava liike tulee maalauksissa näkyväksi ja asettuu rinnan luonnon kanssa.
Näyttelyn katosta lattiaan roikkuvissa silkkimaalauksissa hyasintin värinen muna (se, josta yksi Sapfolta säilynyt runonkatkelma kertoo) kuoriutuu tilaan paljastaen sisäänsä kätkemän elämän mysteerin jatkuvan muodonmuutoksen rujon yrityksen syntyä, muotoutua ja tulla joksikin. Perhosen toukka on muuttumassa perhoseksi kotelossaan, mutta laji jakaantuukin, isäntäkasvi vaihtuu ja toukka ottaa toisen suunnan muodonmuutokseen.
Videoteos näyttää kahden viikon ajanjakson, jonka aikana käsinmaalattu silkkimaalaus muuttuu osaksi kahden kuningaspalmun ekosysteemiä Costa Rican kukkuloilla, maassa, joka on koti lähes viidelle prosentille maailman elävistä lajeista. Videodokumentaatiossa luonto ottaa hitaasti haltuunsa silkkimaalauksen, ihmisen jättämän jäljen luontoon, kun tuuli, aurinko, sade, hyönteiset ja liskot reagoivat maalauksen kanssa, ja maalauksesta tulee osa luonnon orgaanista visuaalista kieltä. Lopuksi dokumentointi huipentuu, kun kultainen silkkipallokutojahämähäkki kutoo verkon juuri maalauksen yläpuolelle.
Videoteos jatkaa Sara Pathiranen pitkäaikaista kiinnostusta taltioida ihmisen esteettisten tekojen kanssa vuorovaikuttavia luonnonvoimia. Teoskokonaisuus Hyacinth Cracks kurottaa kohti Pathiranen haaveita maalaustaiteesta.
Näyttelyn teosten valmistumista ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Helsingin Saskiat ry 75-vuotis juhlavuoden stipendillä sekä kuvauspaikka Mauser Ecohouse Costa Ricassa.
Sara Pathirane (s. 1985) on helsinkiläinen kuvataiteilija, hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta maisteriksi vuonna 2014 ja työskennellyt pian kaksikymmentä vuotta maalauksen ja videotaiteen keinoin sekä kansainvälisesti että Suomessa. Edellisen kerran hänen töitään oli esillä Forum Boxissa Mediaboxissa vuonna 2016 ja 2015. juhlavuoden ryhmänäyttelyssä CATCH vuonna 2014. Vuonna 2021 hänen ja Henrik Amberlan teosehdotus Ikiaikainen palkittiin toisena Forum Boxin koordinoimassa julkisen taiteen kilpailussa Taidetta Jätkälle.
Hyacinth Cracks -teoskokonaisuuden jatkoa on tänä vuonna esillä ECC:n ryhmänäyttelyssä Venetsiassa ja yhteisnäyttelyssä kuvataiteilija Linda Jasmin Mayerin kanssa NUCLEO:ssa Gentissä. Pathiranen silkkimaalauksia nähdään loppuvuodesta osana koreografi Laura Pietiläisen näyttämöteosta Nykytaidetila Kutomossa Turussa ja ensi keväänä Mad House Helsingissä.
Mediabox