ANNETTE ARLANDER: KOHTAAMISIA KUUSTEN JA KOIVUJEN KANSSA
Näyttelyssä esillä olevat videoteokset on kuvattu huhtikuussa 2019 Old Tjikko -nimisen 9950 vuotta vanhan kuusen kanssa Fulufjället-vaaralla Taalainmaalla sekä muutamien kuusten ja koivujen kanssa syyskuussa 2020 Mustarinda-residenssissä Paljakkavaaralla Kainuussa. Pääosa teoksista on toteutettu osana Suomen Kulttuurirahaston tukemaa hanketta Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa. Nimi viittaa Thomas Pakenhamin valokuvakirjaan Meetings with Remarkable Trees (1996) ja hanke muodostaa sille eräänlaisen vastavoiman, kyseenalaistaessaan mikä on huomattavaa tai huomion arvoista ja mikä huomaamatonta. Mediumina ei tässä ole valokuva, vaan esitykset videokameralle ja äänitetty puhe.
Vaikka usein pelätään, ettei nähdä metsää puilta, otan tässä hankkeessa huomioon päinvastaisen vaaran, ettemme näe puita metsältä, ja kiinnitän huomion yksittäisiin puihin. Tarkoitus ei ole kieltää sitä, että puut muodostavat verkostoja, ekosysteemejä ja symbioottisia suhteita paitsi muiden puiden myös sienten, bakteerien ja mikro-organismien kanssa, ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa kuten ihmisetkin. Eikä kiistää sitä, että metsiä tai metsäisiä alueita tarvitaan toimimaan tehokkaina hiilinieluina, parantamaan kaupunkien ilmanlaatua, vahvistamaan tulvavastusta ja niin edelleen. Yksilöllisyyden korostaminen nykyisessä uusliberalistisessa ilmapiirissä, jossa yksilöllisyyden merkitystä usein liioitellaan, on toki riskialtis strategia. Huomion kiinnittäminen yksittäisiin puihin voi silti toimia tärkeänä ensiaskeleena pyrkiessämme dekolonisoimaan suhteemme luontoon. Kuten edesmennyt ekofeministi Val Plumwood (2003) huomautti, kolonialistinen ajattelu korostaa voimakasta eroa ”meidän” ja ”niiden” välillä, ja näkee kaikki ”ne” samanlaisina, stereotyyppisinä, ei yksilöityinä. Siten yksittäisten puiden huomioiminen voi auttaa näkemään puut elämänmuotoina, joilla on paljon yhteistä ihmisten kanssa, kiistämättömistä eroista huolimatta.
Projektin englanninkielinen blogi ja arkisto RC-alustalla tarjoavat esimerkkejä ja prosessidokumentointeja.
Blogi https://meetingswithtrees.com
Arkisto https://www.researchcatalogue.net/view/761326/761327
Annette Kristina Arlander, syntynyt 1956 Helsingissä, jossa asuu ja työskentelee. Taiteilija, tutkija ja opettaja, joka kuuluu suomalaisen esitystaiteen/performanssitaiteen uranuurtajiin ja taiteellisen tutkimuksen edelläkävijöihin. Valmistunut teatteriohjaajaksi 1981 ja teatteritaiteen tohtoriksi 1999. Esitystaiteen ja teorian professori Teatterikorkeakoulussa 2001-2013. Taiteellisen tutkimuksen professori Taideyliopistossa 2015-2016. Performanssin, taiteen ja teorian professori Tukholman Taideyliopistossa 2018-2019. AVEK, Mediataiteen palkinto 2014, Monitaiteen valtionpalkinto 2018.
https://annettearlander.com/bio/cv-suomeksi-fin/
JAAKKO KAHILANIEMI: HUMAN INTEREST STORIES
Meillä on tapana ajatella, että oma aikakautemme on historiaa tarkasteltaessa erityinen, uutta luova ja todellisuutta paremmin ymmärtävä. Uusi aikakausi tuo uusia tieteellisiä läpimurtoja ja käsityksemme ihmisestä ja luonnosta muuttuu ratkaisevasti. Yhteistä menneille aikakausille on ollut se, että ihminen on nähty ylivertaisena niin biologian kuin filosofian näkökulmasta.
Jaakko Kahilaniemen näyttelykokonaisuus Forum Boxissa edustaa tätä ihmiskäsitystä kyseenalaistavaa posthumanistista ajattelua. Nykytaiteessa posthumanistisen ajattelun juuret löytyvät 1970-luvun luonnonsuojeluaiheisesta taiteesta ja siihen kietoutuu moninaisuutta korostanut 1980-luvun feministinen taide. Nimensä mukaisesti posthumanistinen taide edustaa aikaa humanismin jälkeen. Ihminen ei enää hallitse, ja vallankäyttö nähdään hyväksikäyttönä.
Posthumanismia on luonnehdittu yhdistelmäksi, jossa sekoittuvat teknologiakehitys ja siihen perustuva tulevaisuususko, ihmiserityisyyden kyseenalaistaminen, ekokatastrofin todistama luontosuhteen vääristymä ja lopulta toivo kehityksestä ja mahdollisuudesta parantaa ja parantua. Jaakko Kahilaniemi on käsitellyt näitä teemoja useissa teossarjoissaan pääosin valokuvaa välineenä käyttäen.
Samat teemat näkyvät uudessa kuuden veistoksen sarjassa. Teokset ovat materiaalisia valoteoksia, joissa luonnonpuu yhdistyy teollisesti valmistettuun neonputkeen ja sen vaatimaan sähköön sekä sen tuottamaan valoon. Puut on kaadettu Kahilaniemen lapsuudenkodin pihalta ja edustavat siten tuttua lähiluontoa. Samalla ne sitovat teossarjan osaksi jatkumoa, jossa Kahilaniemi on pohtinut oman olemisensa ja työskentelynsä ympäristövaikutuksia ja luontosuhteen kompleksisuutta.
Toisaalta neonputki tilallisten veistosten materiaalina sitoo teokset pitkään nykytaidejatkumoon, jossa valo herättää pelkistetyn muodon eloon ja samalla muuttaa harmaan yksinkertaisen muodon värin kautta tulkittavaksi objektiksi. Kahilaniemi on rakentanut veistoksia, joissa puu ja neonputki liittyvät toisiinsa kiinteästi, kuin yhteen kasvaneet. Teosten voi tulkita pohtivan elämän olemusta, uusia elämän- ja elämisen muotoja. Samalla kuitenkin herää kysymys niiden seurauksista. Kuten aiemminkin Kahilaniemi kykenee pohtimaan todellisuutta ristiriitaisesti ja reaktiivisesti.
Hänen näyttelynsä ei silti ole vain älyllinen reaktio nykymaailmaan vaan sitä leimaa pyrkimys löytää uusia vaihtoehtoisia tapoja käsitteellistää maailmaa ja uudelleen jäsennellä sitä tavalla, joka kestää eettisen arvioinnin. On luovuttava ajatuksesta, että olemme kaikkivoipia, mutta se ei oikeuta passiivisuuteen: uusia näkökulmia tuottamalla on mahdollista luoda kompleksisempi maailmankuva, joka on ekologisesti ja filosofisesti nykyistä kestävämpi.
–Veikko Halmetoja, kuraattori
Jaakko Kahilaniemi syntyi Suomessa vuonna 1989. Hän suoritti taiteen kandidaatintutkinnon valokuvauksessa vuonna 2014 Turun Taideakatemiassa, ja taiteen maisteriksi hän valmistui vuonna 2018 Aalto Yliopistosta.
Kahilaniemelle on myönnetty lukuisia palkintoja Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on ollut esillä ympäri maailmaa muiden muassa Denver Art Museumissa (US), Voies Off -festivaalilla (FR), Benaki Museumissa (EL) ja Robert Capa Museumissa (HU).
Hänen viimeisimmät valokuvausprojektinsa, 100 Hectares of Understanding, Nature Like Capital ja Past-It, sekä hänen veistoksensa ovat pyrkimyksiä ymmärtää häntä ympäröivää maailmaa ja ihmisen vaikutusta luontoon ja ympäristöön. Kahilaniemi asuu ja työskentelee Helsingissä.
SAKU SOUKKA: SCOPE
Scope-näyttely koostuu valokuvapohjaisista teoksista, readymade-pohjaisesta installoinnista sekä videoesseestä.
Seinille ripustettavat valokuvapohjaiset teokset ovat valokuviani vuosilta 2015-2020, jotka olen kahta lukuunottamatta vääristänyt tekoälyn avulla. Olen valinnut joitakin kohtia valokuvistani, jonka jälkeen käyttämäni työkalu on täyttänyt nuo valitut alueet uusilla pikseliyhdistelmillä imitoiden, tai yrittäen imitoida valokuvien ”todellisuutta” – ikään kuin ehdottaen, että kuva voisi muuntua valitulla alueella tällaiseksi kameran tekemän ehdotuksen sijaan. Lopputulokset ovat usein surrealistisella tavalla vinksahtaneita tai häiriintyneitä.
Readymade-esineistä koostuva installointi puolestaan tuo yhteen nykyihmisen käyttämiä teknisiä kommunikaatiolaitteita tai niiden osia sekä orgaanisia elementtejä kuten puunkappaleita. Teknisiä laitteita olen erilaisin menetelmin työstänyt varsinaisesta käyttötarkoituksestaan etäälle, yleensä silminnähden rikkinäiseen tilaan.
Kokonaisuuden nimikkoteos videoessee Scope (2020) koostuu ohjelmoiduista valokuvista, tekstistä ja musiikista. Teoksen alkupuolella ”minä” ja ”sinä” yhdistyvät, jonka jälkeen ihmismieli tuntuu olevan jokseenkin häilyvässä tilassa. Hän lentelee impulsiivisesti eri maihin ja harhailee itsensäkin yllättäen, suorittaa erilaisia toimia ja ajatuksia sekä vastaanottaa ja lähettää erilaisia viestejä.
Käsikirjoitus, ohjaus, valokuvaus, teksti ja leikkaus: Saku Soukka
Musiikki: Tatu Rönkkö
Ohjelmointi: Matti Hyvönen
Kesto: 23 min. 45 sek.
Teoskokonaisuuden tekemistä ja esittämistä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus, Frame Contemporary Art Finland ja Suomen Kulttuurirahasto.
Saku Soukka (s. 1982) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen teokset peilaavat minuuden ja toiseuden sekä hybridin käsitteitä ja ne syntyvät yleensä valo- ja videokuvauksen sekä kirjoittamisen myötä ja toisinaan ne päätyvät myös readymadepohjaisen installoinnin muotoon. Kohtaamiset ja vuoropuhelut sisäisen ja ulkoisen, pysähtyneisyyden ja liikkeen sekä orgaanisen ja teollisen välillä ovat läsnä. Soukka on valmistunut Kuvataideakatemian tila-ajan osastolta, ja hänen töitään on ollut esillä Suomessa, Saksassa, Italiassa, Etelä-Koreassa, Venäjällä, Meksikossa, Espanjassa, Unkarissa ja Hollannissa.
Mediabox