ERIKA ADAMSSON
Nostalgia
Kuvataiteilija Erika Adamssonia (s. 1973) kiehtovat menneisyyden hetket, tunnelmat ja tarinallisuus. Nostalgian muuntuminen lähes pateettisuudeksi ilmenee maalauksissa, joiden lähtökohtina on käytetty kuvamateriaalia kotimuseoiden draamaopastuksilta sekä menneisyyttä kuvaavien elokuvien pysäytyskuvista. Maalauksissaan hän pyrkii luomaan menneen kaihon ja hieman surumielisenkin tunnelman. Yksityiskohtien runsaus niin interiöörien sisustuksessa kuin aikakauden tyylihuonekaluissakin määrittävät mennyttä aikaa. Maalaukset muodostavat näkökulman hiljaisen ja pysähtyneen hetken kuvaamiseen.
Adamssonia kiinnostaa illuusio menneestä arjesta, mistä johtuen kuvamateriaalissa on usein myös ihminen tilassa. Teosten lähtökohtana voi olla museon henkilökuntaa pukeutuneena aikakauden asuihin tai televisiosarjan latautunut kohtaus. Kuten häilyvät muistomme menneestä, eivät Adamssonin maalauksetkaan ole dokumentaarisia historian hetken kuvauksia, vaan värittyneitä, rakennettuja ja lavastettuja hetkiä. Tunnelma on kuitenkin se, jonka koemme aitona, uskottavana ja tunnistettavana. Nostalgia on pakoa arjesta, kuten hetken viivähdys ainoana kävijänä kotimuseon salongissa vaipuen menneisyyteen ja samaistuen talon asukkaan elämään. Huoneeseen astuva museovieras vaaleansinisissä kenkäsuojuksissaan riuhtaisee haaveilijan jälleen nykyhetkeen.
Maalausten tekniikkana on öljyväri alumiinilevylle. Alumiini mahdollistaa maaliaineen liukastelun pinnalla, jossa käsi, sivellin tai lastat eivät kohtaa kitkaa. Nopeaa maalaustapahtumaa edeltää hidas työvaihe, jossa taiteilija rajaa sabloonien avulla maalauspintaa joskus pikkutarkastikin. Taiteilija kokee hitaan työvaiheen valmistavan mieltä ja kättä tekemään tarkoituksenmukaisen liikkeen maalauspinnalle ja valitsemaan oikeat väririnnastukset hetken vangitsemiseksi. Sabloona suojaa pintoja maalausaktin vauhdissa ja valmiissa maalauksessa hopeanhohtoinen alumiinipinta pilkahtelee maaliaineen lomassa.
Turun piirustuskoulussa taidemaalariksi opiskellut ja vuonna 1996 valmistunut turkulainen taiteilija on pitänyt yksityisnäyttelyitä Turussa Auran galleriassa, Å galleriassa ja Joellassa sekä Helsingissä Kluuvin galleriassa, tm.galleriassa, galleria Huudossa ja MUU galleriassa. Viimeisin yksityisnäyttely oli Makasiini Contemporaryssa, Turussa syksyllä 2018. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa, joista viimeisin on Taidemaalariliiton juhlavuoden näyttely Lappeenrannan taidemuseossa tammikuussa 2019. Adamsson opettaa maalausta Turun ammattikorkeakoulun Kuvataiteen koulutuksessa (ent. Turun piirustuskoulu) ja hänelle myönnettiin joulukuussa 2018 Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinto.
TIMO WRIGHT
Solace
Itken hyvin harvoin; olen oppinut suomalaisen miehen tavan olla näyttämättä heikkoutta. Kun itken, itken erikoisissa ja itselleni yllättävissä yhteyksissä. Joskus itken Youtube-videon äärellä, toisinaan kyynelehdin television realitysarjan äärellä.
Itku on kiinnostava autonominen reaktio, jonka hallitseminen on hyvin vaikeaa. Jokainen meistä muistaa, kuinka on yrittänyt estää kyynelten kihoamisen silmiin, miten on koettanut pidätellä itkua, kunnes pääsee etäämmäksi muista.
Samalla itkeminen voi olla kuitenkin puhdistava kokemus. Usein se on myös jonkin toiminnon tai tuntemuksen päätepiste. Itkun tarkoituksesta on esitetty lukuisia teorioita, mutta yhtä varmaa selitystä itkun merkityksestä ei ole löytynyt. Itku kulkee läpi elämämme; itku aloittaa elämän ja usein myös päättyy kyyneliin – jos ei omiin, niin muiden.
Solace (suom. lohdutus) on 13 -minuuttinen kokeellinen dokumenttielokuva, jossa seuraamme pariakymmentä eri ihmistä itkemässä studiossa. Syitä heidän itkuunsa ei kerrota. Teosta kannattelee sitä varten sävelletty musiikki.
Timo Wright on valmistunut Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulusta taiteen maisteriksi vuonna 2014. Hän on osallistunut aktiivisesti näyttelyihin Suomessa ja kansainvälisesti. Keskeisimpiä näyttelyitä ovat olleet mm. Kunsthal Charlottenborg (2017&2018), Samuelis Baumgarte Galerie (2017), Galerie Anhava (2016), Helsingin taidemuseo (2013), Design Museo (2012), Amos Andersonin taidemuseo (2012), Helsingin taidehalli (2012, 2010, 2009) sekä Kluuvin galleria (2012). Hänen elokuviaan on esitetty yli 70:llä eri festivaalilla ja näyttelyssä kansainvälisesti, tärkeimpinä mm. IDFA, Slamdance, Nordisk Panorama, International Film Festival Rottetdam ja Japan Media Arts Festival.
Esteettömyys: Galleria on katutasossa (ovella pieni kynnys), takatilan näyttelytilaan, jossa on esillä Timo Wrightin teos Solace, portaat joissa ei liuskaa.
Mediabox