Lilja Birgisdóttir (IS), Katrín Elvarsdóttir (IS), Hertta Kiiski (FI), Mari Krappala (FI)
Sykloni on voimakas matalapaine, jonka ympärillä ilma virtaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään ja eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään. Sykloni on matkaava näyttely, joka vie meidät pyörteisen liikkeen kynnykselle seuraten maan kiertoliikkeen suuntaa. Forum Boxissa työryhmä esittää näyttelyn Illallinen syklonin kanssa.
Mitä tapahtuu, jos me emme enää ajattelisi ihmisiä itsestäänselvästi ylivoimaisiksi suhteessa muihin elollisiin olioihin ja kappaleisiin, vaan tavalla, joka kattaa kaikki lajit. Ihmiset, siemenet, kasvit, eläimet ja bakteerit kuuluvat kaikki samojen keskinäisten riippuvuussuhteiden sisälle. Illallinen syklonin kanssa on monitaiteellinen prosessi, jossa tätä olotilaa tutkitaan.
Samalla kun yritämme luoda siltoja ‘luonnon’ ja mielen, eläinten ja mineraalien, olevien ja asioiden välille, voisimme kysyä: mitä jos ‘luontoa’ ei pidettäisi pelkästään lainalaisena entiteettinä, vaan subjektina, joka käsittelee informaatiota? Ranskalaisen filosofin Michael Serresin mukaan tieteellisestä näkökulmasta voi katsoa, että on olemassa jotakin, joka yhdistää ihmisen ‘luonnon’ epäorgaanisiin elementteihin. Kyse on tiedonkäsittelystä. Tämä ajatus uhmaa ihmisen ja muiden ei-ihmisten/epäorgaanisen/ei-elollisen välistä eroa. Serres kysyy, mitä me teemme informaatiolla. Me vastaanotamme informaatiota, lähetämme informaatiota, prosessoimme informaatiota ja tallennamme informaatiota. Filosofi kutsuu meitä kuuntelemaan, mitä elolliset olennot ja maapallon kestävät rakenteet sanovat ja etsimään tapoja, joilla planeetta voisi puhua.
Voisimmeko paikantaa itsemme kaikkien elävien olentojen ja asioiden kumppaneiksi tällä planeetalla…
Avajaisiltana: Lilja Birgisdóttirin (ICE) ja Elin Petersdottirin (ICE/FIN) organisoima performanssi Selur, joka on sarja ihmistodellisuuden, eläinten todellisuuden, fyysisen elämän, virtuaalielämän, henkieläinten, keinoeläinten ja oikeiden eläinten välisiä kohtauksia. Performanssi on live-tilassa Instagramissa @fljotid, torstaina 2.8. klo 18.30 Suomen aikaa (16.30 GMT, 15.30 Islanti). Päästäksesi seuraamaan performanssia Instagramissa kirjaudu sisään Instagramiin ja seuraa @fljotid.
Näyttelyä ovat tukeneet: Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto, Islantilais-suomalainen kulttuurirahasto, Koneen säätiö, Turun taideyhdistys.
Lilja Birgisdottir (s. 1983) opiskeli valokuvausta Alankomaiden kuninkaallisessa taideakatemiassa Haagissa ja suoritti BA-tutkinnon Islannin taideakatemiassa Reykjavikissa vuonna 2010. Siitä alkaen hän on ollut reykjavikilaisen taiteilijavetoisen Kling & Bang -gallerian jäsen osallistuen gallerian näyttelyiden kuratointiin. Hänen viimeaikaisia näyttelyitään ovat olleet yksityisnäyttelyt Love me Back Rawson Projects -galleriassa New Yorkissa (2017) ja Moment Gone Ultra Super New -galleriassa Tokiossa (2016). Birgisdottir asuu ja työskentelee Reykjavikissa.
Katrín Elvarsdóttir (s. 1964) valmistui taiteen kandidaatiksi The Art Institute in Bostonista vuonna 1993. Hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Islannissa ja sen ulkopuolella, mm. The Search for Truth Berg Contemporary -galleriassa Reykjavikissa (2018), Double Happiness Gerdarsafn -taidemuseossa Kopavogurissa (2016), Vanished Summer Deborah Berke -galleriassa New Yorkissa (2014) ja Nowhereland Reykjavíkin taidemuseossa (2010). Elvarsdóttir on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin kuten EIKON Award Kunstlerhaus 1050:ssä Wienissä (2018), Human; Nature Martin Asbæk -galleriassa Kööpenhaminassa (2017), Anti-Grand Richmondin yliopiston museossa (2015), Visible Iceland Hillyer Art Space -tilassa Washington D.C.:ssa (2014) ja Nordic Art Station Eskilstunan taidemuseossa (2013). Elvarsdóttir on ollut ehdokkaana useaan palkintoon mukaan lukien Deutsche Börse Photographic Prize (2009). Vuonna 2017 hänelle myönnettiin EIKON Award (+45) -palkinto Wienissä. Hänen kirjansa Double Happiness (Crymogea 2016) julkaistiin Reykjavikissa samannimisen näyttelyn yhteydessä. Kirja on viimeinen osa trilogiasta, jonka aiemmat osat ovat Vanished Summer (2013) ja Equivocal (2011).
Hertta Kiiski (s. 1973) on kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan, objektien, tilan ja usein tytärtensä kanssa. Kiiski on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemian valokuvataiteen osastolta vuonna 2012 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta 2015. Aiemmin hän on opiskellut mm. taidehistoriaa, latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta. Kiiskin kiinnostuksen kohteena on intensiteetin nostaminen paikoissa, joissa hän sekä työskentelee että esittää teoksiaan. Assosiaatiot ja spontaanisuus ovat hänelle keskeisiä. Hän on kiinnostunut mm. ihmisen ja ei-inhimillisen suhteista, materiaalisen ontologiasta ja yksilön suhteesta kuvatuksi tulemiseen. Hän haluaa kehittää materiaalien rinnastamisen kautta syntyvää aistimellisuuden kokemusta ja resonointia – tavoitellen haptista visuaalisuutta, jossa silmät voivat toimia kosketusaistin tapaan. Hänen teoksensa yhdistävät valokuvallista ja veistoksellista ajattelua sulattaen kuvan ja tilan rajoja. Kiiskin teoksia on ollut esillä useissa museoissa ja gallerioissa Suomessa ja ulkomailla. Tänä kesänä hän on osallistunut näyttelyihin SICissä, Titanikissa, Hippolytessä, Paimion parantolassa sekä Kilometre of Sculpture -tapahtumaan Virossa. Saksalainen Kehrer Verlag julkaisee syksyllä Kiiskin toisen kirjan I was an apple and I got peeled – but it was a good thing.
Mari Krappala (s. 1968) on tutkija, kuraattori ja mentori. Hän on taiteen tohtori ja Aalto-yliopiston nykykulttuurintutkimuksen dosentti. Hänen väitöstyönsä käsitteli nykytaiteen tekemisprosesseja sekä esitti fiktiivisen luennan Luce Irigarayn sukupuolieron etiikasta. Krappala työskentelee monitaiteellisten produktioiden parissa. Hän on kuratoinut ja mentoroinut audiovisuaalisia installaatioita ja live-esityksiä kotimaassa ja ulkomailla. Hän on myös organisoinut yhteisötaiteellista työskentelyä ja näyttelyitä italialaisessa mielenterveyskeskuksessa sekä barcelonalaisessa naisvankilassa. Hän toimii taiteen teorian ja taiteellisen tutkimuksen metodologian luennoitsijana sekä ohjaa MA- ja väitöstutkimuksia. Hänen viimeaikaiset työnsä ovat käsitelleet ekologista taidetta, antroposeenia, rajoja, rihmastoja, luontosuhteita todellisissa ja kuvitelluissa tiloissa. Hän kirjoittaa fiktiota teoriasta.
Mediabox