A Nature Documentary (2021)
Lyhytelokuva, 10 min
Suomalaistaiteilijat kultakauden kansallisromantikoista tämän päivän valokuvaajiin ovat kuvanneet maamme luonnon myyttisenä ja koskemattomana. Näissä kansallismaisemissa lepäävät niin silmä kuin sielukin. Joel Karppasen essee-elokuvassa A Nature Documentary vuodenajat vaihtuvat ja vuosikymmenet vierivät, kun karhut vaeltavat metsässä ja luontokuvaajat odottavat piilokojuillaan. Samalla suomalaisten tuntemat ja rakastamat maisemat vääristyvät ja väistyvät; mielikuviemme luonto lukitaan häkkeihin, täytetään museoihin ja hakataan puista paljaaksi. Myös ajatus luontokuvastoa edeltäneestä todellisesta luonnosta asetetaan kyseenalaiseksi. Mistä tiedämme, onko mitään alkuperäistä luontoa koskaan ollutkaan?
Rankalaisfilosofi Jean Baudrillardin simulaatioteorian mukaan postmodernissa yhteiskunnassa todellisuus on korvautunu todellisuuden representaatioilla. Kuvia, joiden viittaussuhde ”alkuperäiseen” todellisuuteen on monimutkaistanut ja kyseenalaistunut Baudrillard nimitti simulakrumeiksi. Luontoelokuva kysyy ovatko geneeriset luontokuvatkin simulakrumeja – kopioita ilman alkuperää; kuvia ilman vastineita. Esseistisen elokuvan historiallisessa jatkumossa Karppasen kompilaatioelokuva asettuu Dziga Vertovin, Jean-Luc Godardin ja Peter von Baghin kaltaisten pioneerien töiden perilliseksi. Teos koostuu pääosin arkistokatkelmista: luontodokumenteista, matkailumainoksista ja uutisfilmeistä. Montaasin keinoin Karppanen valjastaa aineistonsa sotimaan itseään ja alkuperäisiä merkityksiään vastaan. Karhut, taistelevat metsot ja kirveenkoskematon metsä näyttäytyvät silmänkääntötemppuna, ja kamerat puolestaan aseina, joilla kuvaajat liipaisinsormet sauhuten kolonisoivat luontoa kuva kerrallaan. Teoksen ääniraidalla luonnon äänet sekoittuvat Ville Aallon tuottamaan synteettiseen linnunlauluun.
A Nature Documentaryn teesi on itsekriittinen, surumielinenkin. Virtuaalipopulaatiot syrjäyttävät luonnonvaraiset eläinkannat. Uljaan petolinnun liito kahlitaan tyhjän elokuvateatterin valkokankaalle. Onko luontoa lopulta mahdotonta kuvata toisin?
Tervetuloa simuloituun kansallispuistoon.
BIO
Joel Karppanen (s. 1993) on kuvataiteilija, joka työskentelee dokumentaarisen valokuvan ja kokeellisen elokuvan parissa. Hänen esikoisteoksensa Suomalainen pastoraali julkaistiin Musta Taide -kirjasarjassa vuonna 2018. Keväällä 2019 hän piti ensimmäisen museonäyttelyn Aineen taidemuseossa Torniossa. Lisäksi Karppasen teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Helsingissä, Lontoossa, Wienissä, Bratislavassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Karppanen on palkittu Uusi kuvajournalisti- ja Jouko Lehtolan Säätiön Nuori sankari -palkinnoilla. Hänen teoksiaan löytyy useista yksityisistä ja julkisista kokoelmista. Karppanen asuu ja työskentelee Helsingissä.