Näyttelyn nimi Substrate, substraatti, tarkoittaa ravitsevaa ja kantavaa alustaa, joka mahdollistaa asioita ja synnyttää uutta. Se on sekä välittäjäainesta että tapahtumapaikka. Näyttely rakentuu käsitteen ympärille tarkastellen erilaisia substraatteja ja eri olioiden välistä vuorovaikutusta. Veistokselliset teokset koostuvat avoimista ja rajaamattomista tilallisista kokonaisuuksista sekä niiden yhteydessä nähtävistä teoksista, jotka ovat kiteytyneet itsenäisempään muotoon.
Palosaari kutsuu työskentelyään laiduntamiseksi, kuljeskeluksi ravintoa etsien ja sitä jauhaen. Se voi olla sekä nautittavaa että kivuliasta kirmailua tai lorvimista. Se ei ole kuitenkaan pelkkää ajelehtimista vaan elämän kohtaamista sellaisena kuin se tulee. Näyttelyn teoksia varten Palosaari laidunsi lähiympäristössään ja avaruusfysiikan alustoilla.
Näyttelytilan Permanto -salissa nähdään teos Cosmic Intimacy. Se koostuu aurinkopaneeleista ja alumiini- ja messinkivaloksista. Teoksen lähtökohtia ovat aurinkopaneeleiden ylläpitoon liittyviltä nettisivuilta löydetyt kuvat, joissa paneeleiden pintoja asuttavat jäkälät. Teoksen laakajäkälät on kerätty sokkeleiden, vesikanavan seinämien ja ilmastointilaitteiden koteloiden pinnoilta. Valosten komposition pohjana Palosaari käytti NASAn kuvia varhaisimmista ja kaukaisimmista galakseista.
Grounding -installaatio, joka levittyy entisessä maakellarissa toimivan näyttelytilan lattialle, on työstetty paikan päällä. Teos koostuu siirtolavoilta kerätyistä metallisista kappaleista sekä gabion-koreista. Palosaari kutsuu installaation veistosmoduuleja istukoiksi. Ne eivät esitä istukkaa, vaan toimivat sen tavoin. Gabionit eli kivikorit ovat huokoisia arkkitehtonisia rakenteita, jotka sekä läpäisevät, suojaavat että patoavat. Ne päästävät läpi nesteitä ja ravinteita mutta suojaavat haitallisilta voimilta. Veistoksellisina moduuleina ne kiinnittyvät väliaikaisesti gallerian lattiaan. Ja löydetyt fragmentit tarrautuvat niiden seinämiin väliaikaisin sidoksin. Teoksen osat ovat hengittävässä vuorovaikutuksessa toisiinsa ja ympäristöönsä, mutta säilyttävät tunnistettavan erillisyytensä.
Solar Enfold on Parvi-tilassa nähtävä kokonaisuus messinkisiä taivutuksia. Kokonaisuuden keskiössä nähtävä teos Solar phycisist feeding the sculptor pohjaa keskusteluihin aurinkofyysikoiden kanssa. Työpöydän kaltaisen teoksen päällä on messinkiohutlevystä ja -tangosta taivutettuja muistumia työpöydän materiaaleista sekä muun muassa malli auringon vuoköydestä. Vuoköysi on energiaa varastoiva kiertyneistä magneettisista kenttäviivoista muodostuva rakenne. Yksittäinen kenttäviiva voi katketa vain tullessaan hyvin lähelle toisen magneettikentän erisuuntaista viivaa, jolloin ne katkeavat ja kytkeytyvät uudelleen yhtäaikaisesti. Hetkellisesti kaksi erillistä magneettikenttää yhdistyvät ja vapauttavat energiaa, minkä jälkeen ne jatkavat kulkuaan erillisinä, uudelleenkytkeytyneinä ja muuntuneina kenttinään.
Sari Palosaari on kuvanveistäjä ja laiduntaja. Hänen pohjoisessa kasvuympäristössään jokipato, kaivos, sellukattila ja terässulatto olivat samaa takapihaa hillasuon, pohjavesilähteen, kristallihankien ja öisen appelsiiniauringon kanssa. Kaikki samaa kenttää, samaa laidunmaata. Taiteellisessa toiminnassaan Palosaari tekee eron kulttuuria luomalla kohtaamisen tiloja irrallisuuden ja kietoutuneisuuden väliin.
Palosaaren teoksia on viime aikoina ollut esillä Art Ii Biennalessa osana Oulu26 -ohjelmaa, Helsingin yliopiston geofysiikan osastolla osana Synzoochory -näyttelysarjaa ja Hakaniemi26 Työhuoneella. Hän on edustettuna Nykytaiteen museo Kiasman, Modernin taiteen museo EMMAN ja Valtion taidekokoelmissa.
Näyttelyn toteuttamista ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Taike.
Mediabox