Voit katsoa Muusa-teoksen myös Vimeosta näyttelyn loppuun saakka!
Terike Haapojan keskustelukumppaneina Eija-Liisa Ahtila, Pauliina Feodoroff, Newton Harrison, Jenni Laiti, Zoltan Popovits, Samuli Putro ja Kristian Smeds.
Äänisuunnittelu Mikko Virmajoki ja Ville Hyvönen
Värinmäärittely ja jälkityökoordinointi Ville Hyvönen
AV Proav Saarikko Oy
Litterointi Laura Gustafsson
Tekstitys Saga Vera ja Maarit Tulkki
Mietin mitä haluan sanoa tästä näyttelystä. Suunnittelin jotakin ihan muuta, jotakin biopolitiikkaa käsittelevää, mutta pandemia teki yhdellä pitkällä lyönnillä näkyväksi kuinka kapitalismi, rodullistaminen ja ei-inhimillisen maailman riisto ovat kytkeytyneet yhteen. Kuten Pauliina Feodoroff yhdessä kesäisessä keskustelussamme totesi, ehkä tsunamin iskiessä ei ole oikea aika veistää marmorista siitä kuvaa. Kaikki näkevät aallon jo.
Pandemia on hiljainen tsunami, sukua antibioottiresistanssin ja lajien sukupuuton kaltaisille hitaille katastrofeille jotka etenevät ei-missään ja silti kaikkialla. Pandemia myös vahvistaa ja raaistaa sitä kaikkein hiljaisinta tsunamia, teollisessa kapitalismissa elämisen yksinäisyyttä ja erillisyyttä. Biologisten, ekologisten ja sosiaalisten ongelmien taustalla vaikuttaa maailmankuva jonka perustana on yhteyksien katkominen sekä ihmisten välillä että näiden suhteessa toisiin olentoihin ja maahan tuotantotehokkuuden edistämiseksi. Jos neoliberalismin objekti on häkkiin laitettu, on neoliberalismin subjekti itsenäinen, luova ja omillaan pärjäävä, ikään kuin ajatuksemme ja muut tuotoksemme syntyisivät ilman materiaalisia ja henkisiä yhteyksiä. Taiteilija onkin neoliberalismin näkökulmasta mallikansalainen, oman elämänsä yksityisyrittäjä, markkinoiden aalloilla surffaava luova nero.
Jos tämä vuosi on mitään meille opettanut, niin sitä, kuinka paljon tarvitsemme toisiamme. Olemme riippuvaisia toisistamme materiaalisesti ja henkisesti: ilman kehollista, emotionaalista ja älyllistä kytkeytymistä toisiimme me näännymme. Taide ei synny yksin, eikä tyhjästä: kaikki se, minkä kanssa elämme ja vuorovaikutamme puhuu taiteessamme. Kaikkein tärkeintä onkin vaalia rakkaudellisia suhteita. Mietin äskettäin mitä sana rakkaus itse asiassa merkitsee: ajan tekemistä, tärkeäksi nostamista, läsnäolemista, huomion antamista. Nämä määreet voisivat yhtä lailla kuvata poliittista toimintaa: rakkautta ja politiikkaa yhdistää tämä tekojen tasolla sitoutunut suhde maailmaan ja sen toisiin.
Yksityisnäyttelyn sijaan halusin antaa tämän tilan yhteyksille, ja kutsuin elämälleni ja ajattelulleni tärkeitä taiteilijoita ajattelemaan kanssani. Videoteosten ja äänitteiden muodossa tallennetut dialogit käsittelevät taiteen suhdetta rakkauteen, ikuisuuteen, ei-inhimilliseen maailmaan ja aktivismiin. Ne eivät ehkä ole niinkään teoksia kuin tekosia, yhdessä olemista taiteen tekemisen kautta. Näyttely on rakkaudenosoitus yhdessä ajattelemiselle, yhdessä kasvamiselle ja muusuudelle.
New Yorkissa 22. lokakuuta 2020
Terike Haapoja
Kiitos: Laura Gustafsson, Satu Herrala, Eva Neklyaeva, Heather Davis, Eva Hibay, Mia Kivinen, Maija Blåfield, Liisa Lounila, Anita Seppä, Bockholm, HAM Helsingin taidemuseo
Katso Muusa-teos Vimeosta.
Mediabox