Taidetta Jätkälle1.

Forum Boxin aloitteesta järjestettiin kaksivaiheinen taidekilpailu, joka kesti elokuusta 2020 elokuuhun 2021. Kilpailun järjestivät yhteistyössä Forum Boxin kanssa Helsingin Satama Oy, Helsingin kaupunki ja Helsingin taidemuseo HAM.

Taidetta Jätkälle -kilpailulla etsittiin julkista taideteosta Länsisataman alueelle. Tavoitteena oli teos, joka henkii alueen identiteettiä: Jätkäsaari on muuttunut nopeasti urbaaniksi asuinalueeksi, ja matkustajaliikenteen solmukohdaksi. Sillä on takanaan yli sata vuotta satama- ja teollisuushistoriaa, johon vilkas Länsisatama nykyisin kytkeytyy.

Kilpailuun saapui 93 ehdotusta, joista valittiin jatkoon viisi.

Kilpailun voittaja

Arkkitehti Akseli Leinonen voitti kilpailun ehdotuksellaan ”Litorinameren kalastajat”. Ehdotuksessa teos sijoittuu Atlantinaukiolle ja Madeiranaukiolle. Aukioiden ja taideteoksen arvioidaan toteutuvan vuosina 2022–2025. Kilpailussa jaettiin kolme palkintoa. Toinen palkinto myönnettiin työryhmälle Henrik Amberla (teollinen muotoilija) ja Sara Pathirane (media- ja kuvataiteilija) ehdotuksella ”Ikiaikainen” ja kolmas kuvanveistäjä Riikka Puroselle ehdotuksella ”Lumienkelikyltit”. Muut finalistit olivat kuvataiteilija Kaisa Ruohoranta ja kuvanveistäjä ja tekstiilitaiteilija Johanna Suonpää.

Seitsenhenkinen palkintolautakunta edusti kaikkia kilpailun järjestäjiä, ja siihen kuului lisäksi kaksi Suomen Taiteilijaseuran valitsemaa jäsentä. Katso lisätietoja kilpailuohjelmasta.

Katse menneisyyteen – katse tulevaisuuteen

”Litorinameren kalastajat” yhdistää Atlantinaukion ja Madeiranaukion piirtämällä merenpinnan 15 metrin korkeuteen päidemme yläpuolelle. Vedenpinnan nousu puhuttaa ilmastonmuutoksen aikakaudella. Teoksen avulla tähystämme yhtä aikaa tulevaisuuteen ja menneisyyteen, kaukaiseen esihistoriaan, Litorinamerelle. Meri on vuosituhansia ollut ihmisiä, maita ja kansoja yhdistävä reitti. Satama jatkaa tätä yhteen liittämisen historiallista ja kulttuurista perintöä.

Mikä on Litorinameri?

Akseli Leinonen kuvaa teoksensa ideaa näin:

”Vuonna 6000 eaa Helsingin seutua hallitsi Litorinameri, Itämeren edeltäjä, jonka pinta oli noin kaksikymmentä metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Tämä muinainen vesistö oli jääkauden sulamisvesien tuote ja peitti laajimmillaan lähes yhden kolmasosan Suomen nykyisestä maapinta-alasta. Elettiin mesoliittista kautta, jolloin alueella liikkuneet ihmiset saivat elantonsa metsästyksestä, kalastuksesta ja muiden luonnonantimien keräilystä. Asutus oli pääosin tilapäistä ja elämä nomadistista. Merenpinta kuitenkin laski jatkuvasti veden virratessa Tanskan salmien kautta Atlantin valtamereen. Ajanlaskun alkuun mennessä oli seutu saavuttanut nykyisen muotonsa ja entinen merenpohja oli saanut uudet asukkaansa. Näiden asukkaiden joukossa oli myös ihminen, joka alkoi vähitellen asettua seudulle pysyvästi. 

(–) Teos on luonteeltaan tilallinen synekdokee, joka viittaa maapallon aikojen saatossa kokemiin muutoksiin. Sen lähtökohtana on sitoa eri ajat ja tilalliset järjestykset toisiinsa. Se kokemuksellistaa paikan historiaa ja muutosta vuosituhansien aikana siirtäen katsojansa jääkauden jälkeiseen Suomeen ja samalla mahdolliseen tulevaisuuteemme. Teos luo katsojalle mahdollisuuden nähdä mielessään ympäristön muutokset ja orientoitua uudelleen vallitsevaan todellisuuteen. Tätä kautta teos pyrkii laajentamaan paikan kulttuurillista luonnetta, sekä tuomaan ilmastonmuutoksen havainnoitavaan muotoon.”