6.5. — 29.5.2022

Harrie Liveart

  • Coffee H. Liveart, 2019–2022. Kuva: Anna Autio

  • PuuPoo Arborloo, 2020 (Esillä oleva dokumentaatio, 2022). Kuva: Anna Autio

  • Salahuone, 2020–2022. Kuva: Anna Autio

  • Vedetön vessa, 2020. Kuva: Anna Autio

  • Voiko paskasta puhua kun syödään – kokeillaan yhdessä, 2019 (Esillä oleva dokumentaatio 2022). Kuva: Anna Autio

Vieraantuminen taas tekee elinympäristön sotkuisista kytköksistä selvää.
Anna Lowenhaupt Tsing, 2015 (suomennos: Anna Tuomikoski, 2021)

 

Vesi mahdollistaa elämän maapallolla. Silti puhdas vesi on niukka resurssi, jota pyritään aggressiivisesti yksityistämään ympäri maailmaa. Samaan aikaan jätevesihuollossa käytetään valtava määrä vettä ihmisulosteen huuhtelemiseen pois näkyvistä ja pois mielestä. Mitä tuhlausta!

Vaikka ristiriita on ilmeinen, se jää helposti huomaamatta vesivessan käyttäjien etuoikeutetussa elämässä. Sen havaitseminen johdatti Harrie Liveart -taiteilijakaksikon tutkimusmatkalle, joka huipentuu tähän näyttelyyn. Arkinen vessainfrastruktuuri korostaa veteen liittyviä ongelmia ja herättää lisäksi koko joukon muita kysymyksiä arvon ja ravinteiden kierron kestämättömyydestä. Vesivessa on konkreettinen esimerkki vieraantumisesta, johon kapitalistinen riisto perustuu.

Taiteilijat päättivät haastaa vieraantumisen ja kiinnittää huomion ruumiillisiin prosesseihin kohdistuviin kulttuurisiin asenteisiin ja inhimillisen ylittävien vuorovaikutussuhteiden merkitykseen kehoissamme ja laajemmin ekosysteemeissä. Näyttelyn teokset kartoittavat niitä lukemattomia tutkimussuuntia, joihin taiteilijat ovat päätyneet vuonna 2018 alkaneeseen Collective PerversionsProposal for Revaluation -projektiin liittyvissä monialaisissa ja monilajisissa yhteistyöhankkeissaan. Taiteilijat ovat perehtyneet muun muassa ihmisulosteeseen liittyviin sukupuolittuneisiin mielikuviin, kaikista eksklusiivisimpiin kahvimarkkinoihin liittyviin eettisiin ruuansulatusongelmiin sekä vessan kulttuurihistoriaan liittyviin henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin kapinallisiin tarinoihin.

Ensimmäistä kertaa esillä olevien uusien teosten rinnalla esitellään joukko paikkasidonnaisia teoksia, performansseja ja jatkuvia prosesseja tutkimuksen ja arkistomateriaalin avulla. Taiteilijat herättävät yleisön mielikuvituksen osallistumaan muun muassa arkeologisiin kaivauksiin menneisyyteen ja kertomaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, kentälle tutustumaan oman ruuansulatuksemme toimintaan ja vuotaviin rajoihin, painajaismaisiin näkyihin anaalisesta tiedonkeruusta ja valvonnasta sekä kaupungin jätehuollon absurdeihin mysteereihin.

Harrie Liveartin toiminnan keskiössä on performatiivinen leikki kielellä, kuvastolla ja rituaaleilla. Ne vahvistavat yhteisön normeja, mutta niiden avulla normeja voi myös ravistella ja paljastaa ne koko arkisessa hulluudessaan ja väkivaltaisuudessaan. Mitä jää sanomatta ja näkemättä, varjoon ja hiljaisuuteen, kun jokin leimataan pelkäksi jätteeksi? Mitä vapauksia se antaa ja kenelle?

Kirjoittaja ja taiteentutkija Taru Elfving

 

Osana Harrie Liveartin näyttelyä on Ann Rosénin ja Sten-Olof Hellströmin luoma ääniteos.

 

Taiteellisen tutkimuksen tukijat:

 

 

 

Mediabox