Muuttuvan meren tuoksu (2022)

Valmistumisvuosi: 2022
Digitaalinen video
Kesto: 14:31 min
Stereoääni

Kati Rooverin videoteos Muuttuvan meren tuoksu kutoo yhteen moniaistista kokemuksellista tietoa ja tieteellisiä havaintoja poeettiseksi pohdinnaksi Itämeren kaukaisesta menneisyydestä ja mahdollisista tulevaisuuksista. Roover käyttää niin Itämeren tutkimuksessa käytettyä aineistoa kuin tallentamaansa uutta ääni- ja kuvamateriaalia Turun saaristosta, etsien tietoa sekä lineaarisesta että syklisestä ajattelusta. Teos tarttuu näin nykyiseen historialliseen hetkeen, joka edellyttää paitsi uusia myös vanhoja tapoja navigoida kohti tuntematonta tulevaa.

Tunnustan maapallon pitkän ja rikkaan evoluution sekä (bio)diversiteetin syvyyden.
Kiitän alkuperäiskansoja maailmanlaajuisesti, jotka jatkuvalla päättäväisyydellä ja huolenpidolla taistelevat elämän säilyttämisen puolesta.
Kiitän omia esivanhempiani, ihmisiä ja muita lajeja.
Kiitän kaikkia, jotka ovat auttaneet, jakaneet, todistaneet ja tukeneet työtäni.
Kiitos Saaristomeren tutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, CAA Contemporary Art Archipelago ja Koneen säätiö.

 

Kati Roover on Helsingissä asuva ja työskentelevä monialainen taiteilija. Roover lähestyy teoksissaan ihmisen kulttuurin ja ympäristön muutoksia poeettisen audio-visuaalisen kerronnan kautta. Rooverin kiinnostuksen kohteena ovat tällä hetkellä animistinen ja myyttinen maailmankatsomus, tieteen ja taiteen välinen vuorovaikutus, ekologia ja hydrofeminismi. Työskentelyn välineinä ovat liikkuva kuva, ääni, yhteistyö, teksti, maalaus, piirustus, valokuva sekä installaatiot.


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

salt in our blood, in our sweat, in our tears (2024)

salt in our blood, in our sweat, in our tears
yksikanavainen HD video, 2024, 13:59

If I crashed, I would bleed.
And if I bled,
I would be close to you,
if I bled enough, I would be with you.

Kyyneleistä sekä veri- ja hikipisaroista syntyy traaginen tarina kadonneesta rakkaudesta ja sen kaoottisista emotionaalisista seurauksista.

Nastja Säde Rönkön (s. 1985) videoinstallaatiota vie eteenpäin runollinen teksti: intiimit, monitulkintaiset säkeet kertovat paitsi rakkaudesta, myös kadonneesta ja löydetystä identiteetistä, arpeutuneesta planeetasta ja alati muuttuvasta maailmastamme.

Mediataiteen, tekstin, installaatioiden, performanssien ja monien eri yhteisöjen kanssa työskentelevä Nastja Säde Rönkkö sai lontoolaisen Beaconsfield Galleryn, Serlachiuksen ja Suomen Lontoon instituutin myöntämän kolmannen Below Zero -palkinnon.

Teoksesta on tänä vuonna leikattu yksikanavainen versio, joka nähdään Forum Boxissa. Beaconsfield galleriassa esitetty palkintonäyttely veistoksineen ja kolmikanavaisena videoinstallaationa esitetään kokonaisuudessaan Serlachius museossa 7.9.2024—23.3.2025.

 

Nastja Säde Rönkkö on helsinkiläinen taiteilija, joka työskentelee videon, esityksen, installaation ja tekstin parissa. Rönkkö on näyttänyt teoksiaan ja esiintynyt kansainvälisesti paikoissa kuten Somerset House, Lontoo, Sydney Opera House, Sydney, SXSW, Austin, TX, Royal Academy of Arts, Lontoo, FACT, Foundation for Art and Technology, Liverpool, Museum of Moving Image, New York, Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki ja BMoCA Boulder Museum of Contemporary Art, Boulder, CO. Viimeaikaisia yksityisnäyttelyitä ovat olleet Those Who Kept the Light, Rønnebæksholm Kunsthall, Tanska (2022) ja Salt in Our Blood, in Our Sweat, In Our Tears, Beaconsfield Gallery, Lontoo (2023).

Viimeaikaisiin residensseihin lukeutuu Somerset House Studios, Lontoo (2018-2019), Wysing Arts Centre, Cambridge (2018) ja Matadero Madrid (2016). Viimeaikaisiin elokuvafestivaaleihin kuuluvat fp25, Zagreb, Kroatia, Lago Film Festival, Italia (2023), Tampereen lyhytelokuvajuhlat, Suomi (2023), Helsinki International Film Festival (2017, 2021, 2022) ja Ivy Film Festival, Brown University, Providence, Rhode Island, USA (2018).

Rönkön teokset ovat voittaneet useita palkintoja, kuten Paras lyhytelokuva ja Paras ohjaaja lyhytelokuvassa Marietta International Film Festivalissa sekä Seeing the Bigger Picture Award American Documentary Film Festival and Film Fund -festivaalilla (2018). Hän on vuoden 2019 nuori taiteilija ja Below Zero Art Prize -palkinnon (2023) saaja. Hänen teoksiaan on esillä The Irreplaceable Human -näyttelyssä Louisiana Art museossa Tanskassa (2023–2024).


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

 

 

Y-DIVISION [ ]] (2023)

DAVID MUTH : VIDEO | ANTTI TOLVI : MUSIC
FIN/AT 2023 | 4K | COLOUR | STEREO | 07’30”

The piece ”Y-Division [ ]]” features a composition by sound artist Antti Tolvi: iterations of a distinct melodic motif are being played at slightly different speeds, resulting in a composition both harmonically simple and rhythmically complex. The generative animation by David Muth echos the timing of the melody: minimal shapes assemble themselves in nested ways with each iteration
of the motif.

 

www.davidmuth.net

www.anttitolvi.com

 

David Muth is an artist, musician and programmer. Having grown up in Salzburg, Austria, he relocated to the UK to study at Middlesex University, where he received an MA in Digital Arts. His artistic practice combines conceptual and process driven approaches, informed by his background in architecture. He currently lives and works in Vienna, Turku and Salzburg.

Muth’s work has been exhibited, screened and performed internationally, notably at the Musée d’Art Contemporain (Montreal), the Kiasma Museum of Modern Art (Helsinki), Ars Electronica (Linz), Le Cube (Paris), Laboral (Gijón), the Museo Reina Sofía (Madrid), the Museum der Moderne (Salzburg), and Belvedere 21 (Vienna). Institutions he has taught at include Ravensbourne University London (2001-2007), the Royal College of Art (2005-2017) and Goldsmiths University of London (since 2007).

Noli Timere (2022)

Noli Timere on teos pelon tai ahdistuksen kokemuksesta ja tunteesta. Mikä tunteessa on yleistä, yksilöllistä tai yhdistävää? Teos pohtii, onko olemassa kollektiivista pelkoa ja mihin se kohdistuu.

 

Antti Tanttu on syntynyt Malagassa, Espanjassa. Hän asuu Espoossa ja työskentelee Helsingissä. Tanttu opiskeli Kuvataideakatemiassa 1984-1989. Oman taiteellisen työskentelynsä ohella hän on opettanut ja opettaa yhä useissa taidealan oppilaitoksissa, kuten Aalto Yliopistossa ja Kuvataideakatemiassa. Vuosina 2003-2009 hän toimi Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina. Tanttu työskentelee useilla eri välineillä, kuten piirustus, grafiikka, valokuva ja filmi/video. Pääpaino on sekatekniikka- ja puupiirrostöissä sekä videoteoksissa. Teoksissa kerroksellisuus on käsitteellisesti, sisällöllisesti että materiaalisesti tärkeässä osassa.  Teosten keskeisenä teemana on yksinäisyys ja sen erilaiset ilmentymät. Hän ei kuvaa tai kuvita yksinäisyyttä sinällään, vaan tavoittelee jakamattoman yksinäisyyden tuntemusta. Tanttu tutkii epämääräisiä tuntemuksia, jotka ovat samaan aikaan tuttuja ja outoja.

www.anttitanttu.fi


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Viimeinen kuulutus (2023)

Kesto: 10 min

 

Ruohonleikkuri, pölynimuri ja raitiovaunu kuluttavat viimeisiä sähköjä ihmisen jälkeensä jättämällä maapallolla. Huonosti käyttäytynyt ihminen on viimeinkin saatu häädettyä Maasta, mikä on muiden lajien kannalta pelkästään hyvä asia.

 

Teosta ovat tukeneet AVEK ja Taiteen edistämiskeskus.

Kuva: Sami Sänpäkkilä.

 

Risto-Pekka Blom (s. 1970) on mediataiteen ja elokuvataiteen välimaastossa liikkuva elokuvantekijä, joka tunnetaan erityisesti hänen omaäänisistä lyhytelokuvistaan. Uransa aikana hän on tehnyt toistakymmentä teosta, joita on palkittu mm. Tampereen elokuvajuhlilla, Kortifilmfestivalenilla ja Cork International Film Festivalilla.

Blom on kiinnostunut muotoon ja kerrontaan liittyvästä kokeellisuudesta, minkä kautta hän pyrkii etsimään ja vahvistamaan omaa ääntään. Hänen teoksiaan yhdistäviä teemoja ovat ulkopuolisuuden ja vierauden kokemukset, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sekä yksilöön ulkoa kohdistuvat vaatimukset siitä, kuinka elämä kuuluisi elää. Useimmissa teoksissa on läsnä myös huumori – joka syntyy pääosin äärettömästä vakavuudesta.


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Laava (2023)

LAAVA (2023)

Kesto: 15 min

se on kuin auringosta saatu valohaava
se räjähtää sydämestä poispäin, suonista ulos

Laava on rakkauskirje asioille, joista ei voi kirjoittaa. Rakkaudesta, kiihottavista risukasoista, kaipauksesta, katoavasta maisemasta, muistoista, joihin ei voi luottaa. Kirjoittaminen joko satuttaa, tai on mahdotonta löytää sanoja.

Laava on jatkoa työryhmän edelliselle teokselle Magmalle (2020). Molemmat teokset käsittelevät ihmissuhteita ja ekologiaa. Magmassa vielä osittain pinnan alla kyteneet toiveet muodonmuutoksesta, monisuhteisuudesta ja rajattomasta rakkaudesta purkautuvat Laavassa, jossa käsitellään parisuhteen päättymistä.

Laavaa on kuvattu Pohjois-Italiassa Bergamon alpeilla, Varsinais-Suomessa Kurjenrahkan kansallispuistossa, Suomenlinnassa ja Mustarindassa, Hyrynsalmella.

 

Teosta on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

 

Remi Vesala on Helsingissä asuva freelance-kuraattori ja taidetyöläinen. Työssään hän pyrkii luomaan tilaa monimutkaisuudelle, teorialle ja tunteille. Häntä kiinnostaa erilaiset rajatilat ja transformaatiot.

Jade Kallio on Helsingissä asuva taiteilija, joka työskentelee liikkuvan kuvan, esitystaiteen ja maalauksen parissa. Teoksissaan Kallio käsittelee usein sukupuolta ja ruumiiseen koodattuja merkityksiä, sekä tiloja joissa näitä merkityksiä luodaan. Omakohtaisten aiheiden käsittelyssä hän yhdistää dokumentaarista fiktiota ja fantasiaa.

Yhdessä Kallio ja Vesala tekevät queer-ekofiktioon keskittyvää trilogiaa. Magman ja Laavan jälkeen he alkavat työstää trilogian viimeistä osaa.


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Modern Humans (2023)

Videoteoksessa Modern Humans pieni valkoinen koira elää jokapäiväistä elämäänsä kaupunkiasunnossa. Se vaeltaa yksin huoneesta toiseen, torkkuu sohvalla ja odottaa. Sade ropisee hiljalleen ikkunaan.

Koiran olemiseen kerrostuu katkelmia Jean-Luc Godardin elokuvasta Le Mépris. Elokuvan dialogia on tekstitetty osaksi teosta. Ihmisen maailman jännitteet ja toiveet suhteessa toisiin heijastuvat pieneen eläimeen, jolle on langennut rooli ihmisen kumppanina ja uskollisena ystävänä. Sateisen iltapäivän hetki kasvaa merkitysten kyhäelmäksi.

 

Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen työskentelevät työparina kuvataiteen ja elokuvan risteyskohdassa. Heidän teostensa lähtökohdat ovat dokumentaarisia havaintoja ja heitä kiinnostaa useamman aikatason ja näkökulman kerrostaminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Taiteilijat törmäyttävät teoksissaan eläimen ja ihmisen todellisuuksia. Tällä hetkellä Grönlund ja Nuutilainen tekevät yhdessä myös pitkää dokumenttielokuvaa.

Edellinen Grönlundin ja Nuutilaisen yhteinen teos Observe these words on ollut viime vuosina esillä Turun Taidemuseon Pimiössä, Forum Boxin Mediaboxissa sekä Genevessä Deimantas Narkevičiuksen kuratoimassa screeningissä Infringements of a species (online) ja Berliinissä Vanina Saracinon kuratoimassa ryhmänäyttelyssä Image to Image: Love Letters from a Burning Building.


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Infatuation with the Never Ending Past (2022)

Infatuation with the Never Ending Past

2022
HD-Video
19 min 50 sek

Infatuation with the Never Ending Past koostuu sadoista kohtauksista, jotka luovat assosiatiivisen matkan, absurdin tarinan ja ehdotuksen muokatusta henkilökohtaisesta historiasta.

Ala-Ketola yhdistelee näkymiä elämästään studiossa rakennettuun liikkuvaan kuvaan esittääkseen queerin matkan, joka rinnastaa henkilökohtaisen ja jaetun, symbolisen ja dokumentaarisen, rakennetun ja intuitiivisen, sekä arkistoidun ja muokatun. Tarkastellessaan aiemmin kuvattuja videoitaan ja järjestäessään niitä uudeksi kokonaisuudeksi, joka pyrkii esittämään eräänlaisen fantasian menneisyydestä, Ala-Ketola pohtii tekemisen erilaisia rooleja toimiessaan teoksen ohjaajana, editoijana, esiintyjänä, katsojana, subjektina sekä objektina yhtäaikaisesti.

Videoteos viittaa ystävyyteen, iloon, yhteisöllisyyteen, juhlimiseen, luontoon, eläimiin, hyönteisiin ja muistoihin, joita ihmiset tallentavat laitteilleen, herättääkseen ajatuksia ihmisten välisistä yhteyksistä, jaetusta tietoisuudesta, elämästä sekä tunnistettavista emotionaalisista tiloista.

Kristoffer Ala-Ketola on Oulusta kotoisin oleva Helsingissä asuva ja työskentelevä monialainen kuvataiteilija, joka valmistui Yale University School of Art -yliopistosta maisteriksi vuonna 2019. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Shin galleriassa New Yorkissa sekä Helsingin taidehallissa. Ala-Ketola on osallistunut videoteoksillaan myös Rakkautta ja Anarkiaa- sekä VAFT Video Art Festival Turku -videofestivaaleille. Ala-Ketolan teokset käsittelevät usein psykologisia ilmiöitä kuten tunteita, kriisejä sekä unelmointia.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Bálvvosbáiki (2023)

Bálvvosbáiki on osa teossarjaa, joka on syntynyt mediataiteilija Marja Viitahuhdan sekä muusikoiden Ánnámáret (joiku), Ilkka Heinonen (jouhikko) ja Turkka Inkilä (elektroninen musiikki) saamelais-suomalaisesta yhteistyöstä. Työryhmän koollekutsujana on toiminut vuodesta 2019 alkaen saamelaismuusikko Ánnámáret. Videoteokset visualisoivat joikujen kohteet, toimien yhdessä joikuihin punoutuvan äänimaailman kanssa.

Bálvvosbáiki (suom. palvontapaikka) -teoksessa kuultavan joiun lähtökohtana on Ánnámáretin mukaan
ollut pohdinta koskien sitä, miten saamelainen maailmankuva ilmenee tässä ajassa. Sen mukaan
ihminen on osa ympäristöään, ei sen omistaja vaan sen käyttäjä, joka ottaa huomioon menneiden
sukupolvien perinnön ja säilyttää elämän edellytykset tuleville polville. Maa, kasvit, eläimet ja ihminen
muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka osatekijät ovat riippuvaisia toisistaan.

Palvontapaikoilla oli esikristillisen ajan saamelaisten luonnonuskonnossa merkittävä rooli. Tässä joiussa
palvontapaikka ei kuitenkaan sijaitse vain yksittäisessä kohteessa tai paikassa, vaan teos kysyy, voisiko
se sijaita mielenmaisemassa ja suhteessa ympäristöön. Videoteoskin kuvaa kulkemista, ei yksittäistä
kohdetta, jonne päädytään. Teoksessa vaelletaan kurusta kohti tunturimaiseman avaruutta. Inarissa
lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Marja Viitahuhta pyrkii ristikuvien ja hidastetun liikkeen avulla
tavoittamaan muistumia ajantajun katoamisesta, jota hän on kokenut viettäessään aikaa pohjoisen
metsissä, tuntureilla ja vaaroilla. Kuvien päällekkäistyminen ja sekoittuminen, niiden efektit,
pintarakenteen korostuminen, värien vääristyminen, kameran kiinnittyminen yhtäältä kasvien detaljeihin ja toisaalta laajaan näkymään, sekä ihmisen (videolla esiintyvä Ánnámáret) kulkeminen ja ympärillään olevien asioiden katsominen ovat Viitahuhdan visuaalista vuoropuhelua teoksen musiikin kanssa.

Turkka Inkilän luoma äänien kudos on kuin se yhtäältä kuviteltu ja toisaalta todellinen maisema, jossa
Ánnámáretin joiku leijuu ja jota teoksen kuvatkin toistavat. Ilkka Heinosen jouhikko laulaa joiun rinnalla, sen kanssa keskustellen ja vuorotellen. Näiden audiovisuaalisten keinojen avulla kuvaamme sisäistä kokemusta, jossa yhdistyvät pitkän luonnossa kulkemisen aiheuttama toisenlainen ajantajun (tai sen puutteen) tuntu, merkityksellisyys riippumatta aikaansaamisen velvoitteista, etsiminen ja läsnäolo.

Kiitos työskentelymme tukemisesta:

Koneen säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Avek, Saamelaisalueen koulutuskeskus, Sajos.

 

Marja Viitahuhta on mediataiteilija, jonka teokset ovat olleet lyhytelokuvia, esityksiä, installaatioita, valokuvia ja kollaaseja. Hänellä on esitystaiteen tutkinto Turun Taideakatemiasta ja kuvataiteen maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti ja palkittu kansainvälisesti muun muassa Cannesin Elokuvajuhlien Cinéfondation -sarjassa, Barcelonan L’Alternativa -festivaalilla ja Stuttgarter Filmwinter – festivaalilla. Hänen teoksiaan on julkisissa taidekokoelmissa, mukaan lukien hänen varhainen elokuvansa 99 Vuotta Elämästäni, joka on sekä MoMA:n (New York) että Kiasman kokoelmissa. Myös Ánnámáretin, Inkilän ja Heinosen musiikkiin toteutettu videoteos Nieguid duovdagat hankittiin Kiasman online-kokoelmiin vuonna 2021. Työryhmän teoksista kolme on myös katsottavissa tällä hetkellä Yle Areenassa. Taiteellisen työskentelynsä lisäksi Viitahuhta on toiminut taiteen tuntiopettajana muun muassa Aalto-yliopistossa.

Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman on Nuorgamista käsin vaikuttava saamelaisartisti.
Hänen joikuihinsa perustuva Nieguid duovdagat -albumi ilmestyi vuonna 2021 ja se valittiin
vuoden kansanmusiikkialbumiksi ja oli ehdolla Etno Emma -kategoriassa Emma Gaalassa.
Näkkäläjärvi-Länsman on toiminut solistina, muusikkona ja opettajana monissa produktioissa
saamelaismusiikin parissa.

Ilkka Heinonen on kansanmusiikkiin erikoistunut muusikko ja säveltäjä soittiminaan jouhikko, G- violone ja kontrabasso. Euroopan kansanmusiikkikulttuureista vaikutteensa saaneiden yhtyeiden lisäksi Heinonen on toiminut niin solistina kuin orkestereissakin nykymusiikin ja vanhan musiikin konserteissa ja projekteissa.

Turkka Inkilä on monigenreinen muusikko ja säveltäjä. Yhtyeensä Tölöläbin kanssa hän on pyrkinyt tekemään skenekonventioita rikkovaa elektroakustista musiikkia, jossa sekoittuvat nykymusiikin arvaamattomuus, vilpitön kauneuden tavoittelu ja elektronisen tanssimusiikin kehokokemus. Hän opiskelee paraikaa opettajansa Gunnar Jinmei Linderin johdolla japanilaisen Kinko-koulukunnan shakuhachiohjelmistoa, ja vaikuttaa aktiivisesti helsinkiläisen Eloa ry:n riveissä säveltäjänä, sovittajana ja huilistina.


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Heartbeats (2023)

Helka Heinonen – Heartbeats (2023)

kesto: 20 min, Full HD, 16:9, ääni: stereo, teoksen kieli: suomi, englanninkielinen tekstitys

Heartbeats on runo sydämenlyönneistä, verestä, linnuista ja valaista. Se on fragmentaarinen kasvutarina, joka kietoo yhteen eri ikävaiheisiin sijoittuvia vereen ja muunlajisuuteen liittyviä kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia.

Teoksessa pulppuavat ihmisten ja haiden suonikot, siinä kuljetaan tyhjältä tuntuvan vesialtaan kammosta muiden lajien aisteja kuuntelemaan ja kuvittelemaan, hengittämään niiden luo.  Kerronta yhdistää kokeellista narratiiviseen.

Olen teosta tehdessä kulkenut kohti nololta ja kiusalliselta tuntuvia alueita. Olen tutkinut sekä tuttuja, että kaukaisia teemoja, joista olen löytänyt vaikuttavuutta, joiden äärelle olen pysähtynyt, tai jotka ovat tuntuneet merkityksellisiltä.

Olen käsitellyt joskus feminiinisiksi miellettyjä alueita, kuten kehollisuutta ja luontosuhdetta. Olen kuvannut näitä toisinaan mystifioituja aiheita arkisesti, ja oikeastaan myös nostanut muuta koettua samalla tapaa hetkittäin hämmentäväksi, kuin nämä välillä mystisinä esitetyt aiheet.

Poeettinen teos yhdistää näyteltyä liikkuvaa kuvaa stop motion -animaatioon. Animaatiot koostuvat still-kuvien päällä liikkuvista nestepinnoista, värikalvoista, akvarellista ja valoista. Teos jättää katsojalle tilaa, mahdollisuuden löytää teoksesta ne aiheet, jotka siinä kenellekin resonoivat.

Teoksen työryhmä

Käsikirjoitus, ohjaus, animaatiot, leikkaus, voice over ääni: Helka Heinonen

Näyttelijät: Ruut Neves, Stella Massa, Iiris Torvalds, Piia Hiltunen, Leonardo Hiltunen-Capitao, Kirsti Tuokko

Still-kuvissa: Iida Airasmaa, Selma Lindroos

Kuvaus: Joonas Kiviharju

Sävellys: Lau Nau ja Matti Bye

Äänisuunnittelu: Jyri Pirinen

Käännös: Lola Rogers

Kiitos: Teemu Lehmusruusu, Azar Saiyar, Juuso Paaso, Mari Viita-aho

Teoksen käsikirjoittamista on tukenut AVEK – Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus.

 

Helka Heinonen (s. 1982, Joensuu) on Helsingissä ja Kemiönsaarella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on aikaisemmin esitetty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, sekä elokuvafestivaaleilla Suomessa ja ulkomailla. 

Hän on kiinnostunut muun muassa kerrontaan, muistiin, ihmissuhteisiin, identiteettiin, kasvuun ja luontosuhteeseen liittyvistä teemoista. Hänen uusimmat teoksensa yhdistävät poeettisesti voice over ääntä, näyteltyä liikkuvaa kuvaa ja stop motion -animaatiota. Teokset piirtävät esiin tunnistettavia hetkiä ja samalla luovat omaleimaisen maailmansa, jossa ajatuksia herättävät, tummasävyiset, pastellisen kevyet ja ambivalentit elementit kohtaavat. 

 


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto toteutetaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Lift Up Your Voices (2023)

Lift Up Your Voices 

12 min / 2023 / Experimental Drone-, VFX- ja kollaasitekniikalla videoinstallaatio

Kollektiivinen tietoisuus tekoälyn muodossa puhuu henkitoreissaan olevalle ihmiskunnalle. Viimeisellä matkallaan kokija lipuu läpi aikojen ja maailmojen. Surrealistisessa sielunmessussa kohdataan inhimillisten halujen tappavat seuraukset.

 

Olen Rovaniemellä asuva mediataiteilija (s. 1981) ja teosteni lähtökohtana on usein symmetrialla ja horisontilla leikittelevä muoto, arktinen hauras luonto sekä enteiden ja näkyjen kaltaiset rinnastukset ajankohtaisiin ilmiöihin. Virtaavat luontokuvat, poeettinen lausunta, minimalistinen musiikki ja kokonaisuutta rikkovat brutaalit montaasit ovat ilmaisuni kulmakiviä . ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response) ladattuja kohtauksia ketjuttamalla sorvaan audiovisuaalisia loitsuja joihin pyrin istuttamaan muutosvoimaa. Olen siis eräänlaisen propagandaelokuvan äärellä, vaikka pyrinkin puhdistavaan taidekokemukseen.

Luonto, kuin myös ihmisen rakentamat kolossaaliset struktuurit ja kaupungin syke näyttäytyy minulle omana tiedostavana olionaan, toisinaan taas mystisenä rajapintana näkyvän ja näkymättömän välillä. Eristäytynyt, mystinen ja virtaava ovatkin määreitä joista teokset hallusinoivat muotoaan. Ne ovat houreisia oodeja luonnon mystisille piirteille ja houkuttaen metsään uusin silmin.

Videotaiteeni hengittää museoissa, gallerioissa, elokuvateattereissa, kuin myös tapahtumissa installaatioina ja julkisivuprojiisioina. Tapahtumissa ja festivaaleilla vierailen toteuttamassa videoinstallaatioita, sekä heittäydyn artistikollaboraatioihin, joissa törmäytän mediataidetta performansseihin, koreografioihin, runouteen ja musiikkiin.

Ympäristökysymykset ja ihmisen ristiriitainen luontosuhde ovat teemoja jotka toistuvat töissäni. Pohdin myös ihmiskunnan tietoisuuden taso ja valintaa joka meillä on joka hetki käsillämme herkistäessämme sisintämme polun risteymissä ja kurkottaessamme lajina korkeampaan tietoisuuden tilaan. Vaikka monesti tuntuu ettei yksilöllä merkitystä tässä suuressa taikinassa jota vaivataan, olemme kuitenkin osa suurempaa konsensusta, hermoverkostoa, jossa jokainen yksilö resonoi omalla värähtelyllään ja potentiaalillaan ympärillä olevaan sähköistäen tätä kollektiivisen tietoisuuden rihmastoa. Ehkä siinä piilee syy miksi pyrin puhuttelemaan teoksillani kokijaa ikään kuin he itse olisivat intensiivisellä tripillä, jotta teoksien lyhyeen kestoon saisin istutettua vipuvoimaa jonka kukin voi tulkita omalla tavallaa ja arvoistaan käsin ja näin parhaassa tapauksessa voisin jättää jotain kytemään kokijan sydänalaan.

Näyt ja kuvat joita työstän ammentavatkin usein estetiikkaa ja tyylilajia luontomatkojen lisäksi päänsiäisiltä matkoiltani, jolloin tajunta ikään kuin huokaa ja herää uusiin todellisuuksiin, taas sieltä sukeltaen uusiin mielen maisemiin, joiden äärellä haltioitua, pohtia elämää ja kokea pyhää, kaunista läsnäoloa itsensä ja universumien äärellä. Annan kaikkeuden resonoida minussa ja minuuteni liueta siihen.


Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Jab (2020)

Jab (2020)

4K video
8 minuuttia

Artor Jesus Inkerön kahdeksanminuuttisessa videotaideteoksessa Jab on henkilö, joka tekee nyrkkeilymäisiä liikkeitä. Dialogissa kaksi henkilöä pohtivat miltä henkilö tilassa näyttää ja miten hän siinä on, samalla opastaen häntä. Videolla näkyvät haavat ovat keinotekoisia, meikeillä tehtyjä, mutta ikäänkuin taistelussa tulleita. Taustalla kuuluu rinkutus ja kameran tarkentamisen ääni. Teoksen tekemisessä on auttanut Pennie Key.

Artor Jesus Inkerö (s. 1989, Suomi) on kuvataiteilija, joka työskentelee performanssin, keramiikan, valokuvan, maalaamisen, piirtämisen, videon ja äänen kanssa. Hänen teoksiensa aiheet vaihtelevat yhteiskunnallisista aiheista aina henkilökohtaisiin, ja hänen teoksensa luovat usein yhteyksiä ihmisyyden, kulttuurin, ruokavalion ja elämäntyylien maastoihin. Inkerö on ollut residenssitaiteilija Somerset Housessa Lontoossa, Centrale Fiesissä Italiassa ja Rijksakademie van Beeldende Kunstenissa Amsterdamissa vuosina 2019–2023. Inkeröllä on ollut yksityisnäyttelyitä New Museumissa New Yorkissa ja Rijksakademie van Beeldende Kunstenissa Amsterdamissa, sekä hänen teoksiaan on ollut ryhmänäyttelyissä Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Valokuvataiteen museo CCP:ssä Melbournessa ja Kunsthal Charlottenborgissa Kööpenhaminassa.


Mediabox on esteellinen, mutta videoteos on myös mahdollista katsoa tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Voit pyytää tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Transporter (2020)

Transporter (2020)

1 min. 9 sek.
4k 16:9
stereo
editio 2/5

Kelloa katsoessamme, emme oikeastaan katso aikaa. Katsomme ihmismielelle optimoitua, järjestystä tuovaa rakennetta, joka kertoo missä kohdassa aurinko on suhteessa sinuun. 

Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan entropian käyttäytyminen ilmoittaa ajan kulkusuunnan. Entropian, eli epäjärjestyksen kasvu on muodostunut itselleni tärkeimmäksi ajan mittariksi ja inspiraation lähteeksi.

Aika tarkoittaa siis liikettä. Liikettä, joka menee aina eteenpäin. Ajan ollessa asia, joka ei pysähdy koskaan, eikä siihen voi koskea, mitä siitä jää jäljelle? 

Työskentelyni on henkilökohtainen matka tähän näkymättömään liikkeeseen. Teokseni pyrkivät tallentamaan ja tuomaan esiin ajan todellista luonnetta. Leikkiä kaiken katoavaisuudella ja loputtomalla tyhjyydellä. Tyhjyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin merkityksettömyys. Jokainen tekomme liikkuu vääjäämättä eteenpäin. Ne aiheuttavat uusia reaktiota, tapahtumia ja ihmeellisiä sattumia. 

Jukka Silokunnas asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Hänen taiteellisen ilmaisun keskiössä on usein rikkominen ja sotkeminen.  Hänen teoksiaan on esitetty merkittävissä kotimaisissa näyttelyissä, gallerioissa ja taidetapahtumissa.  Kansainvälisillä videofestivaaleilla hänen purkuanimaationsa ovat saanet kunniamainintoja. Silokunnaan julkisia töitä on useassa kaupungissa ja hänen teoksiaan löytyy myös Jyväskylän kaupungin taidekokoelmista. Tällä hetkellä silokunnas vaikuttaa mm. Jyväskylän katukulttuuriyhdistys Tuff! ry:n hallituksessa ja keskittyy suuren katukulttuuria esittelevän näyttelyn kuratointiin.

https://silokunnas.tumblr.com/


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediaboxissa esitettävä videoteos on myös mahdollista katsoa esteettömästi tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Mikäli Mediabox on sinulle esteellinen, pyydäthän tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

 

Rest of Time (2021)

Annan itselleni mahdottoman tehtävän. Koetan painaa muistiini syvää aikaa. Työnnän kehoani kiveä vasten, kunnes alan täristä ja vapista. Tärinäaaltojen liikuttaessa käsiäni ja jalkojani tunnen voivani matkustaa ajassa taaksepäin.

Videoessee tarkastelee ajan, hitauden ja muutoksen käsitteitä ihmiskehon ja kiven näkökulmista. Kaivosalueen suuret ja paikallaan pysyvät kivenlohkareet edustavat kiven aikaa, hitautta ja pysyvyyttä, johon ihmisen kosketus on tehnyt hyvin nopeita muutoksia muovaten niistä neliöitä ja suorakulmioita. Ihmiskeho itsessään häviää kiven järkkymättömälle voimalle, mutta erilaisia työkaluja käyttämällä ihminen voittaa kiven pysyvyyden jopa siinä mittakaavassa, että koko maisema muuttuu ikään kuin ihmisen muovaamaksi veistokseksi. 

Performanssitaiteilija Leena Kela esiintyy videolla yhdessä kivenkaivertajan kanssa. Erilaisia performatiivisia tekoja ovat muun muassa kiven ja kehon liikuttaminen ja tärinä, kiven ja kehon liikkumattomuus ja lepääminen sekä kiven kaivertaminen. Kiven ja kehon suhteen tarkastelun lisäksi videossa tarkkaillaan louhosta paikkana ja muita sinne asettuvia ihmiskehoja. Esseeosio käsittelee kysymystä siitä, miten toimia muutoksen keskellä. Tulisiko meidän aktiivisen toiminnan sijaan suhtautua ekologiseen kriisiin ottamalla aikaa suremiselle, lepäämiselle ja hitaudelle? Onko myrskyn silmässä paras paikka levätä? 

Leena Kela on performanssitaiteilija, New Performance Turku Biennalen taiteellinen johtaja, Saaren kartanon residenssin johtaja ja tohtorikoulutettava Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hänen teoksensa ja tutkimuksensa tarkastelevat kehollisuuden ja materiaalisuuden vuorovaikutusta performanssitaiteessa. Hän tekee esityksiä ja videoteoksia, jotka nyrjäyttävät ja leikittelevät suhteellamme arkipäiväisiin esineisiin ja ilmiöihin. Hän on esiintynyt lukuisissa yhteyksissä Suomessa sekä kansainvälisesti performanssitaiteen festivaaleilla ja näyttelyissä kaikilla maapallon mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta.

www.leenakela.com


Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Mediaboxissa esitettävä videoteos on myös mahdollista katsoa esteettömästi tabletilta Galleria Forum Boxin katutason tiloissa. Mikäli Mediabox on sinulle esteellinen, pyydäthän tabletin lainaan Forum Boxin henkilökunnalta.

The Best Lover (2023)

The Best Lover

Valmistumisvuosi: 2023
Kesto: 00:13:17 min.
Ohjaaja: Ninni Korkalo
Tuottaja: Tuuli Penttinen-Lampisuo

The Best Lover on lyhytelokuva itsensä rakastamisesta. Se leikittelee rakkauden myyteillä tavoitellen itsensä rakastamisen vallankumouksellista voimaa. Feministinen huumori kuplii ja hämmentää, kun tekoäly louhii parhaan rakastajan määritelmää ja galaxien eläköitynyt kuningatar puhuttelee Maan asukkaita. Kuin rakastelukohtauksessa konsanaan, kuva tarkentuu auringonlaskuihin ja vesiputouksiin siirtäen huomion luonnon rakastamiseen. Tärkeintä on vannoa rakkauden vala – luonnollisesti itse itselle.

Elokuva alkaa pimeästä. Katsojaa puhutellaan lausumaan rakkauden vala. Pimeys avautuu makeaksi montaasiksi, jossa itsensä rakastamisen nautinnot vuorottelevat sävytettyjen luontokuvien kanssa.

Värikkäät näyt päätyvät vehreään metsään. Ääniraidalla Terapeutti ja Kollektiivinen Mieli keskustelevat. Terapeutti kysyy Mieleltä: “What is a Best Lover?” Nuoruuden innolla Kollektiivinen Mieli louhii dataa ja yrittää löytää sopivaa määritelmää.

Barbarella haluaa pitää painokkaan puheen Maan asukkaille. Tämän Jane Fondan innoittaman diivan eläkevuosien elämäntehtävänä on ohjata ihmiskuntaa rakkaudellisen kulttuuriin. Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen vaatii ponnistelua jopa galaxien kuningattarelta.

Feminististä naurua ja vertauskuvallista montaasia kupliva lyhytelokuva etsii vilpitöntä mahdollisuutta koko eliöyhteisön pelastamiseen. The Best Lover on saanut innoituksensa professori, kirjailija ja aktivisti bell hooksin (1952–2021) ajatuksista, jotka käsittelevät itsensä rakastamisen radikaalia voimaa, englanniksi self-love.

 

Ninni Korkalo (s. 1982) on kuva- ja mediataiteilija (AMK, TaM). Hän työskentelee liikkuvan kuvan ja installaatioiden parissa. Ninnin teokset käsittelevät usein sosiaalisia ilmiöitä ja aiheita kuten vihapuhe, vieraanvaraisuus ja kulttuurienvälisyys. Korkalon viimeisimmän teoksen The Best Loverin aiheena on itsensä rakastaminen ja rakkaudellisen toiminnan vallankumouksellinen voima. Ninnin työ pohjaa loputtomaan uteliaisuuteen ja taiteen mahdollisuuteen ehdottaa uusia vaihtoehtoisia todellisuuksia. 


Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Feel the Heat (2022)

Feel the Heat

Kesto: 00:09:06 min
Kuvasuhde: 16:9 4K
Ääni: Stereo

Feel the Heat -videoteoksessa kuvataan öisessä metsässä olevaa yhden miehen discoa jossa meno on parhaimmillaan: Valot välkkyvät, linnut laulavat, tanssi kulkee ja aika katoaa. Juhlatunnelma ja yö eivät voi kuitenkaan jatkua ikuisesti. Aamun valjetessa ympäröivä todellisuus paljastuu, musiikki hiljenee ja liike hidastuu lopulta yhdeksi kuvaksi.

Pasi Autio pyrkii videoteoksessaan herättämään ristiriitaisiakin tunteita yhdistämällä kantaaottavan teeman – ihmisen epätasa-arvoisen vuorovaikutuksen koko ekosysteemiin – huumorin ja musiikin viihdyttävyyteen ja viettelevyyteen. Lintukantojen on uutisoitu romahtaneen maailmanlaajuisesti ja avohakkuiden merkitys luontokadolle on ilmeinen.

Teoksen musiikki on Aution lintujen lauluäänistä työstämää rytmillistä ja psykedeelistä “titityybeat” tanssimusiikkia, johon videoteoksessa esiintyvä tanssija ja koreografi Saku Koistinen on luonut koreografian.

Feel The Heat on osa Aution Lintudisco-teoskonseptia, jonka ensimmäinen teos Lintudisco-performanssi oli koettavissa Helsinki Biennaalissa kesällä 2021. Vuoden 2023 aikana Autiolta ilmestyy Lintudisco-musiikkia sisältävä, LP-levyn muodossa oleva taideobjekti.

Käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, leikkaus, äänet: Pasi Autio
Esiintyjä, koreografia: Saku Koistinen
Laulu: Ive Riihimäki, Mia Hilosuo, Mirella Hautamäki
Äänitehosteet: Yle Arkisto ym.
Valot: Pasi Autio, Saku Koistinen

 

Feel The Heat on toteutettu Koneen säätiön tuella.

Kiitos: Yle Arkisto, Ive Riihimäki ja Nota Bene Nokian kuorolaiset Mia Hilosuo ja Mirella Hautamäki, Valofirma

 

Pasi Autio (s. 1974, Vaasa) on helsinkiläinen mediataiteilija, jonka teoksia on esitetty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 2000 alkaen.

Saku Koistinen (s. 1978, Heinävesi) on tanssija ja koreografi, joka on tehnyt omia koreografioita vuodesta 2010 sekä esiintynyt ja kiertänyt Teac Damsan (Michael Keegan-Dolan) sekä Tero Saarinen Companyn kanssa.   


Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Is All (2021)

Is All

2021
Digitaalinen video
Kesto: 9 minuuttia 18 sekuntia
Stereo ääni

Sini Pelkin videoteos Is All (2021) tuo yhteen erilaisia elementtejä, joissa teksti ja kuva kohtaavat materiaalina ja eleinä. Teos pohtii aikaa – hetkellisyyttä ja läsnäoloa – tulkinnan ja toiston tuomien vaihtoehtojen kautta. Teoksen tekstit, luetut ja luettavat, ovat Emma Hammarénin ja Mikko Kuoringin variaatioita Pelkin tässä nimeämättömiksi jäävistä valokuvateoksista. Pelkki puolestaan varioi niitä taas uudelleen videoteoksessaan. Emma Hammarénin ääneen lukemat sanat tulevat katsojalle ensin kuin ohjeina (tee näin, katso näin), mutta niiden suhde teoksen kulkuun on toinen. Vielä kerran, tunteella, ääni sanoo ja luo jälleen uusia eleitä, uusia variaatioita yhdessä kuvien kanssa. Kädet ja niiden tekemiset toistuvat nekin tekstissä ja kuvissa – kädet, jotka ovat Sini Pelkin teoksissa usein läsnä oleva elementti. Kädet, pysähtyneet ja toimivat, korostavat katsomisen fyysisyyttä ja Pelkin liikkuvien ja liikkumattomien kuvien luomaa tilaa. Kädet, kuvat ja ajatukset Pelkin teoksessa avautuvat, sulkeutuvat ja mittaavat kuvien, äänen ja kirjoitetun tekstin yhdessä muodostamissa kimpuissa.

–Petronella Grönroos

Valokuva, kuvaus, leikkaus: Sini Pelkki
Tekstit, variaatiot: Emma Hammarén: EVERYTHING LOOKS LIKE LIGHT; GREEN (2020), Mikko Kuorinki: Sentences for departing shadow (2020)
Ihmishahmo, esiintyjä: Päivi Eräpuu
Lukija: Emma Hammarén
Äänisuunnittelu: Anne Tolkkinen
Jälkituotanto: Antti Peltoranta

 

Kiitos Suomen kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Emma Hammarén, Mikko Kuorinki, Petronella Grönroos, Päivi Eräpuu.

 

Sini Pelkki (s.1978) on Helsingissä toimiva kuvataiteilija joka työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan ja installaation keinoin. Pelkkiä kiinnostaa näkemisen subjektiivisuus, katsomisen rajallisuus ja mahdollisuus, tunteellinen käsitteellisyys. Tilallisuus ja liike sekä tilojen sisäiset ja sisäkkäiset elämät. Viime vuosina hänen työskentelynsä on suuntautunut kohti erilaisia yhteistyömuotoja jotka ovat ottaneet muotonsa valokuvan ja liikkuvan kuvan lisäksi esityksinä ja tapahtumina. Hänen liikkuvan kuvan teos Departing Shadow on ollut esillä installaationa Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2020 näyttelyssä, HAM Helsingin taidemuseossa vuonna 2022 sekä Monitoimitila O.:ssa joulukuussa 2020. Yksityisnäyttelyitä mm. meaningful meanings valokuvagalleria Hippolyte (2021), Sheet No4, HAM-galleria (2018), Length, Ars Nova, Turku (2016), Arranger’s Choice, galleria Sculptor (2013), Embarkation, Taidehalli (2011). Liikkuvan kuvan teoksia esitetty lukuisilla festivaaleilla mm. Rencontres Internationales Paris/Berlin, EMAF, Videoex, International Film Festival Rotterdam.

Emma Hammarén (s. 1979) on kuvataiteilija joka työskentelee poeettisen kielen kanssa, installaation, piirtämisen tai performanssin muodossa. Teokset ottavat muotonsa tilassa iso kokoisina veistoksellisina kirjaimina tai äänisommitelmina. Lähtökohtana on joko taiteilijan oma kirjoitus tai löydetty materiaali, esimerkiksi erilaiset ohjekirjat, tekniset ja matemaattiset kuvaukset, horoskoopit, filosofiset tekstit tai runolainaukset. Keskeistä on rytmin ja muutoksen tutkiminen kirjoittamisen ja tilallisen ajattelun kautta. Emma Hammarén opiskeli kuvataidetta Chelsea College of Art & Design’ssa, Lontoossa (Kuvataiteen maisteri, 2003). Aikaisempiin näyttelyihin kuuluu mm. Tyresö Konsthall, Konstnärshuset, Studio 44, Remap, Ateenassa, Tadu Contemporary Art, Bangkokissa ja 1Shanthiroad, Bangaloressa. Hammarén on työskennelyt Skaftfell Centre for Visual Art Seyðisfjörður, IASPIS/1Shanthiroad Bangalore, Surface Arts/H Gallery Chiang Mai ja Institut Suédois Pariisissa. Emma Hammarén asuu ja työskentelee Tukholmassa.

Mikko Kuorinki on syntynyt Rovaniemellä 1977. Hän aloitti taiteellisen toimintansa 15-vuotiaana julkaisemalla pienlehtiä ja musiikkia. Nykyään Kuorinki toimii pääasiallisesti kuvataiteen kontekstissa valmistamalla esineistä ja teksteistä koostuvia installaatioita, näyttelykokonaisuuksia ja julkaisuja. Teosten materiaaleina voivat toimia yhtä lailla tavarat, huoneet, tekstit, laulunpätkät ja roskat. Kuoringin työskentelyä määritteleekin eräänlainen dokumentaarisuus: hän tarrautuu kiinni siihen mitä on käsillä, sillä juuri tämä arkipäiväinen, näennäisesti merkityksetön, avautuu hänelle mysteerinä.

 


Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Escape Character (2022)

Escape Character (2022)

~35:00, video (16:9), 4k (Mediabox full hd), 1/3 + ap
Dialogin kieli englanti/suomi, tekstitys suomi/englanti.

On vuosi 2042 ja absurdeimmat oletukset sikarin muotoisesta aurinkokunnan läpäisseestä komeetasta ovat osoittautuneet oikeiksi. Niin sanottu ensimmäinen yhteys on luotu ja kommunikaatio on sujunut yllättävän mutkattomasti, kunnes eräästä poliittisesta sananvaihdosta unohtuu sen sarkastista sävyä merkkaava emoji 😜.

Vieras kulttuuri hylkää ihmiskunnan, mutta poistuessaan jättää jälkeensä uudenlaisen kommunikointitavan, joka mullistaa lähes kaiken yksityisen ihmisen kokemus maailmasta yhteiskunnan tasolle asti. Escape Character on animoitu elokuva, joka seuraa neljää hahmoa, jotka pyrkivät muodostamaan omat suhteensa muuttuneeseen maailmaan: uudesta ’kielestä’ dekonstruoitavaa muotoa epätoivoisesti etsivä taiteilija, poliitikko, jonka kirjoitusvirhe pisti alulle koko kriisin, ja kaksoset, jotka ovat syntyneet tämän viestintämuodon jo hallitsemaan maailmaan, joiden kautta tarina koetaan, ja joiden harteille muut asettavat kenties epäreilun suuria odotuksia.

Teoksen toteuttamista on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

Teos esitetään 45 minuutin välein gallerian aukioloaikoina:

12.00 / 12.45 / 13.30 / 14.15 / 15.00 / 15.45 / 16.30
Teoksen kesto: 35 min. 07 sek.

Joonas Hyvönen (s. 1990) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hyvönen työskentelee tarinallisesti usein digitaalisen teknologian ja ilmiöiden parissa eritoten 3d-animaatiota hyödyntäen. Hyvönen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016 ja osallistunut näyttelyihin Suomessa sekä ulkomailla.


Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Minims

Minims (2021)

00:02:39 min.
ääni, ei dialogia

Minims (2021) on moniulotteinen, pienistä asioista koostuva teos. Se on runo ympäristömme rakennuspalikoista ja tuntemuksista. Aivan kuten todellisuus paljastuu meille kerroksittain, videokin on kollaasimainen tallenne pienistä tapahtumista, jotka rakentavat samalla lajeempaa olemassaolon struktuuria. Teos pohjautuu 3D-mallinnokseen taiteilijan silloisesta studiotilasta.

 

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taike.

 

Leda Vaneva explores the processes of formation of the observable world, human perceptions and their limitations. Her pieces revolve around themes like materiality, hybridity, the connections between virtual and physical, natural and manufactured. She holds MA degrees in New Media (Aalto University, Helsinki) and Photography (National Art Academy, Sofia).

www.ledavaneva.com

 


Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

Legacy

Legacy (2022)

UHD (esillä teoksen Full HD -versio)
Kesto 00:04:00

Fotogrammetriaa hyödyntävä animaatioteos kuvaa valtion entisen virastotalon purun vaiheita. 1980-luvun alussa valmistuneen talon käyttötarkoitusta pyrittiin myöhemmin uudistamaan vastaamaan 2000-luvun tietotyöläisten tarpeita. Olen käyttänyt teoksen fragmentaarisen tarinan taustamateriaalina rakennukseen liittyviä dokumentteja kuten rakennushistoriallisia selvityksiä.

Teoksen nimi Legacy viittaa perinnön lisäksi ohjelmoinnissa käytettyyn termiin, joka tarkoittaa ohjelmistossa säilynyttä vanhentunutta koodia. Legacy-koodi on usein vaikea korvata uudemmalla. Teoksen audiovisuaalisuus viittaa 80- ja 90-lukujen Windows-käyttöjärjestelmien estetiikkaan. Teoksen äänimaailmassa on hyödynnetty aikakaudelle tyypillisten tietokoneiden ääniä.

Bredenbergin taiteellista työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

www.timobredenberg.com

 

Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

 

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

 

 

Delight at Robert St.

Mediaboxissa ensiesityksensä saava elokuvani Delight at Robert St. on kuvattu torontolaisella pikkukadulla, jossa asuin hetken aikaa erään kulkukissan reviirillä. Naapurusto oli nimennyt kissan Buddyksi. Se oli onnistunut valloittamaan itselleen pienen oman alueen aivan suurkaupungin keskustasta. Kohtasin Buddyn katseen aina lähtiessäni ulos asunnostani. Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna ikuistin vanhalla, veivattavalla 35mm elokuvakameralla naapurini viimeiseksi jääneen syksyn.

Delight at Robert St. on koostettu eri filmiformaateille ja filmilaaduille kuvatusta materiaalista. Elokuvassa on yhdistetty elokuvataiteen alkuajoilta tuttua, perinteistä 35mm Academy-, sekä S16- ja 16mm kokoja. Olen myös kuvannut ja muokannut mustavalkoista alkuperäismateriaalia kanadalaisen LIFT -elokuvapajan optisella tulostimella värifilmiksi.

Työskentelytapani on yksinkertainen, etsin kameroineni kohteita kuin katukuvaaja. Olen huomannut, että moni sinänsä arkiselta vaikuttava tilanne muuttuu kuvattuna aivan toiseksi. Vanha 70-vuotias neuvostoliitolainen Konvas-kamerani on mystinen taikalaatikko. Dokumentaarista, 35mm materiaalia elokuvassani on vain noin minuutin verran, mutta pimiössä materiaalia työstämällä minuutti voi venyä kymmeneksi – ja siitä voi lopulta kehittyä kokonainen maailma.

Kotiin palattuani löysin yllätyksekseni Googlen kartasta jo edesmenneen naapurini. Siellä digipilvessä ystäväni valvoo yhä vaahteransa alla reviiriään.

Elokuva on valmistettu The Liaison of Independent Filmmakers of Toronton (LIFT) sekä tuotantoyhtiö Filemo Filmsin tukemana. Kiitos Kuvataideakatemia/Taideyliopisto, Saastamoisen säätiö, Serlachius residenssi. Taiteen edistämiskeskus on tukenut taiteilijan työskentelyä. Teoksen rahoitus AVEK/Milla Moilanen.

Milja Viita on mediataiteilija ja elokuvatekijä, hänen teostensa teemoissa toistuu usein luontokokemus tai luonnontieteellinen havainto. Viidan kokeellinen elokuva Eläinsilta U-3033 (2018) voitti Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla 2019 jonka jälkeen se on kiertänyt kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.  Viita työskenteli taiteilijaresidenssissä The Liaison of Independent Filmmamakers of Torontossa (LIFT) vuonna 2019 jossa työsti Bambi -nimistä 35mm elokuvainstallaatiotaan. Milja Viita valittiin hiljattain Lönnströmin taidemuseon 6. nykytaideprojektin toteuttajaksi tuotannolla Fata Morgana. Viita on valmistunut Kuvataideakatemian Tila-aikataiteista (KuM, 2005) jossa hän on osa-aikaisena tuntiopettajana.

Lisätietoja: https://miljaviita.live

 

Mediataidetila Mediaboxiin on kolme porrasta, mutta teos on katsottavissa galleriassa myös tabletilta.

Mediabox on Forum Boxin tila mediataiteelle. Uusinta mediataidetta esittelevä ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä AV-arkin kanssa.

 

In Medias Res

IN MEDIAS RES (2022)
(Ääni, 27:00 min)

Loisten, valkoisen leivän, muinaisten kalojen, ranskalaisen byrokratian ja paleoliittisen taikuuden riivaama In Medias Res pohtii itsellemme antamaa asemaa meistä erillisiksi ajateltujen asioiden keskellä sekä tästä johtuvaa vieraantumista ympäröivistä maailmoista.

Nykytulkintana ikivanhoista suullisista perinteistä, ääniessee rakentuu moniselitteisten analogioiden, epämääräisten ristiviittausten ja anekdoottisen tarinankerronnan varaan. Teos luo siltoja useiden aikajanojen välille ja spekuloi pohjattomasti kietoutuneita yhteyksiä maailmassa jossa asiat valtaavat meidät, nielaisevat meidät kokonaisena ja sylkevät meidät ulos muuttuneina.

‘The End of the World’ säv. & san. Arthur Kent ja Sylvia Dee, es. Skeeter Davis (1962). RCA Records Nashville / Edition Wilhelm Hansen.

Typografia: ‘Astro’ Kazuhiro Aihara.

Teoksen kieli on englanti. Tekstiversio teoksesta on luettavissa galleriassa pyynnöstä. Pääsy Mediaboxiin on rajallinen portaiden takia. Teos on myös kuunneltavissa galleriassa erillisellä iPadilla ja kuulokkeilla.

 

Valter Tornberg työskentelee multimediainstallaatioiden ja -performanssien sekä kirjoittamisen parissa, avaten teknologisia, ideologisia ja poliittisia rakenteita kuvien ja ihmiskeskeisten tiedontuotannon mekanismien takana. Tutkien vaihtoehtoisia maailmankuvia ja ekologisia rakenteita, ulottuen esihistoriallisista ilmiöistä digitaalisiin teknologioihin, Tornberg käsittelee teoksillaan moniselitteisyyksiä jotka antavat tilaa uudenlaisille kerrostumille ja liittoumille.

Tornberg valmistui Gerrit Rietveld Academiesta, Amsterdamissa, ja hänen teoksiaan on ollut näyttelyissä mm. Stedelijk Museum Amsterdamissa, sekä Het HEM -taidekeskuksessa, Zaandamissa. Tornberg aloittaa maisteriopinnot Sandberg Instituutissa, Amsterdamissa, Critical Studies -osastolla, tulevana syksynä.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus (Taike).

A Nature Documentary

A Nature Documentary (2021) 
Lyhytelokuva, 10 min 

Suomalaistaiteilijat kultakauden kansallisromantikoista tämän päivän valokuvaajiin ovat kuvanneet maamme luonnon myyttisenä ja koskemattomana. Näissä kansallismaisemissa lepäävät niin silmä kuin sielukin. Joel Karppasen essee-elokuvassa A Nature Documentary vuodenajat vaihtuvat ja vuosikymmenet vierivät, kun karhut vaeltavat metsässä ja luontokuvaajat odottavat piilokojuillaan. Samalla suomalaisten tuntemat ja rakastamat maisemat vääristyvät ja väistyvät; mielikuviemme luonto lukitaan häkkeihin, täytetään museoihin ja hakataan puista paljaaksi. Myös ajatus luontokuvastoa edeltäneestä todellisesta luonnosta asetetaan kyseenalaiseksi. Mistä tiedämme, onko mitään alkuperäistä luontoa koskaan ollutkaan?

Rankalaisfilosofi Jean Baudrillardin simulaatioteorian mukaan postmodernissa yhteiskunnassa todellisuus on korvautunu todellisuuden representaatioilla. Kuvia, joiden viittaussuhde ”alkuperäiseen” todellisuuteen on monimutkaistanut ja kyseenalaistunut Baudrillard nimitti simulakrumeiksi. Luontoelokuva kysyy ovatko geneeriset luontokuvatkin simulakrumeja – kopioita ilman alkuperää; kuvia ilman vastineita. Esseistisen elokuvan historiallisessa jatkumossa Karppasen kompilaatioelokuva asettuu Dziga Vertovin, Jean-Luc Godardin ja Peter von Baghin kaltaisten pioneerien töiden perilliseksi. Teos koostuu pääosin arkistokatkelmista: luontodokumenteista, matkailumainoksista ja uutisfilmeistä. Montaasin keinoin Karppanen valjastaa aineistonsa sotimaan itseään ja alkuperäisiä merkityksiään vastaan. Karhut, taistelevat metsot ja kirveenkoskematon metsä näyttäytyvät silmänkääntötemppuna, ja kamerat puolestaan aseina, joilla kuvaajat liipaisinsormet sauhuten kolonisoivat luontoa kuva kerrallaan. Teoksen ääniraidalla luonnon äänet sekoittuvat Ville Aallon tuottamaan synteettiseen linnunlauluun.

A Nature Documentaryn teesi on itsekriittinen, surumielinenkin. Virtuaalipopulaatiot syrjäyttävät luonnonvaraiset eläinkannat. Uljaan petolinnun liito kahlitaan tyhjän elokuvateatterin valkokankaalle. Onko luontoa lopulta mahdotonta kuvata toisin?

Tervetuloa simuloituun kansallispuistoon.

BIO

Joel Karppanen (s. 1993) on kuvataiteilija, joka työskentelee dokumentaarisen valokuvan ja kokeellisen elokuvan parissa. Hänen esikoisteoksensa Suomalainen pastoraali julkaistiin Musta Taide -kirjasarjassa vuonna 2018. Keväällä 2019 hän piti ensimmäisen museonäyttelyn Aineen taidemuseossa Torniossa. Lisäksi Karppasen teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Helsingissä, Lontoossa, Wienissä, Bratislavassa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Karppanen on palkittu Uusi kuvajournalisti- ja Jouko Lehtolan Säätiön Nuori sankari -palkinnoilla. Hänen teoksiaan löytyy useista yksityisistä ja julkisista kokoelmista. Karppanen asuu ja työskentelee Helsingissä.

Subserotic Bulge

Subserotic Bulge (2021)
Digitaalinen video, 17′42″, tekstitys (englanti), kuvailutulkkaus

Vuonna 2019 rautameteoriitti viilattiin pölyksi, sekoitettiin kermaan ja syötettiin 36 ihmiselle. Pian tämän jälkeen Flisin kohtu oli pullollaan kasvaimia. Hänen vatsansa turposi, kun lihaisa möhkäle puski itsensä ulos hämmästyttävällä vauhdilla. Ensimmäisestä sormen tökkäisystä röntgenkuviin mikään diagnostinen työkalu ei kyennyt selittämään tapahtunutta. Flisin oma kertomus tapahtuneesta kuitenkin eroaa lääkäreiden tekemistä muistiinpanoista.

Videoteos käsittelee diagnooseja ja sitä, kuinka joidenkin ihmisten lausunnot sivuutetaan epäluotettavina. Se on dokumentaarinen teos meteoriittien putoamisesta ja transihmisten kokemuksista lääketieteellisessä järjestelmässä, joka lipsuu toisinaan sci-fin puolelle – eikä aina ei ole selvää kummasta on kyse.

 

Kiitokset:

Frame Contemporary Art Finland (toimeksianto)

Taike (tuki)

AV-arkki (jakelu)

 

Bio

Flis Holland (FI/UK) hyödyntää sci-fiä löytääkseen uusia tapoja keskustella kriiseistä. Hän työskentelee performanssin, videotaiteen ja esteettömyystyökalujen parissa.

Infantasy

Kristoffer Ala-Ketolan prosessi pohjautuu olemassaolon epävarmojen muotojen synkkään ympäristöön. Kiinnostus identiteetin muodostumista kohtaan sulautuu muotokuvan genreen sekä uusien ja tuntemattomien hahmojen luomiseen. Ala-Ketola merkkaa näitä persoonia kauhun, groteskin, campin, queerin ja absurdin huumorin tyylikeinoja käyttäen löytääkseen yhteyksiä ihmismielen ja ympäristön kokemuksen välillä.

Infantasy on audiovisuaalinen pohdinta lepäämisen, työn tekemisen, kuoleman ja liminaalisen tilan semioottisista yhteyksistä. Teos pyrkii kuvaamaan tietoisuuden kadottamista, uupumista, lepoa, työtä, taiteellista prosessia, ja näiden käsitteiden välitiloja unen kaltaisella logiikalla. Tyynyt ja peitteet rinnastuvat lumihankiin ja nukahtaminen näyttäytyy todellisuudesta irtautumisena.

Teoksen rakenne on syntynyt normaalin käsikirjoituksen sijaan taiteilijan laatiman diagrammin mukaan, joka esittää vastakohtaisuuksia ja rinnastuksia. Diagrammi on sovellettu Greimasin semioottisesta neliöstä, joka havainnollistaa merkityksien perusrakenteita.

Teoksessa visuaalisena elementtinäkin käytetty kaava asettaa hereillä olon, nukkumisen, ei-hereillä olon sekä ei-nukkumisen käsitteet muodostelmaan, jota tulkitsemalla ja käsitteitä yhdistämällä Ala-Ketola kehittää uusia subjekteja;

Kun nukkuu, mutta ei ole hereillä
– Lepää
Kun on hereillä, mutta ei nuku
– Työskentelee
Kun ei ole hereillä eikä nuku
– On kuollut
Ja kun on sekä hereillä että nukkuu
– On liminaalisessa tilassa

Infantasy videoteos etsii merkityksiä näiden käsitteiden suhteista ja pohtii niitä meditatiivisin keinoin.

Bio

Kristoffer Ala-Ketola on hiljattain takaisin Helsinkiin muuttanut kuvataiteen maisteri. Hän valmistui Yale School of Art –yliopiston kuvanveiston osastolta keväällä 2019, jonka jälkeen hän asui ja työskenteli New Yorkissa. Aiemmin hän opiskeli Taideyliopiston Kuvataideakatemian tila-aika taiteiden osastolla. Ala-Ketola tekee video- ja installaatiotaidetta, johon yhdistyy eri medioin tuotettuja osia.

Ala-Ketolan taidetta on esitetty lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, esimerkiksi yksityisnäyttelyssä 4th Ward Project Space -galleriassa Chicagossa, Nuoret-näyttelyssä Helsingin Taidehallissa, Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla sekä Shin galleriassa New Yorkissa. Ala-Ketolan teosten aiheet pohjautuvat ihmisen tunteisiin ja toimintaan liittyvään teoriaan ja käsitteistöön. Hän on inspiroitunut ihmismielen liikkeistä, horjumisesta ja muutoksista, ja siitä kuinka paljon tunteet säätelevät ihmisen toimintaa.

Paasselän Pirut

 

Betyylit ovat taivaasta tulleita kiviä, joilla on yhä kyky liikkua vapaasti ilmassa tulipallon ympäröiminä.

Roger Caillois, Kivet

Paasselän Pirut on elokuva suhteestamme tuntemattomaan. Meteoriittikraatterin päällä sijaitsevan Paasselän pinnan yllä on liikkunut salaperäisiä valoja yli kolmesataa vuotta. Straschnoy on kiinnostunut ilmiöstä, joka on tieteen rajoilla, mutta jolle ei ole selitystä. Hän haastatteli kahdeksaa paikallista todistajaa, jotka ovat nähneet valot järvellä. Heidän tarinansa kuullaan samalla kun Straschnoyn ja Hermanni Niemisen yritykset löytää ne kulkemalla järvellä ja sen ympäristössä näytetään.

Axel Straschnoy (s. 1978) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka juuret ovat Argentiinassa. Hänen projektinsa käsittelevät niitä sosiaalisia käytäntöjä, jotka ympäröivät tiedon kohteita. Hänen pitkäkestoiset ja tutkimuskeskeiset projektinsa sisältävät planetaarioelokuvia, elokuvainstallaatioita, performansseja, kiertäviä näyttelyitä, museokokoelmia ja VR-elokuvia. Straschnoy on kiinnostunut tutkimusmatkoista: kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti, tieteellisesti ja taiteellisesti. Straschnoy on osallistunut Le Pavillon -residenssiin Palais de Tokyossa (2008-09) ja hän on koulutettu taidehistoroitsija Buenos Airesin yliopistosta.

Taiga

Elegia havumetsälle.

Ilmaston lämpenemisen myötä kasvillisuusvyöhykkeiden rajat siirtyvät kohti pohjoista ja havumetsä sellaisena kuin me sen tunnemme on muuttumassa ja katoamassa.

Taiga on tehty 16mm filmille ilman kameraa. Se yhdistää käsin piirretyn animaation taigalta kerättyjen pienten kasvien ja sammaleiden kanssa.

………

Valmistumisvuosi: 2021

Alkuperäinen materiaali: 16mm filmi, tehty ilman kameraa

Kesto: 2min 41sek

Kuvasuhde: 4:3

Ääni: stereo


Leena Lehti (s.1979) on Tampereella työskentelevä mediataiteilija. Lehteä kiinnostaa ihmisen monimutkainen suhde ympäristöönsä, luontoon ja omaan kehoonsa. Hän hyödyntää teoksissaan vanhoja käsityömäisiä filmitekniikoita yhdistettynä digitaaliseen videoon ja valokuvaan. Lehti on koulutukseltaan Medianomi (TAMK) ja Taiteen maisteri (Aalto yliopisto). Hänen teoksiaan on esitetty screeningeissä, taidenäyttelyissä ja festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla.

Taiteilijan kotisivuille tästä.

DEAR DECEASED

Dear Deceased – Rakas edesmennyt

Tämä kirje kuolleelle kuuselle on kirjoitettu englanniksi istuen sen rungolla 29.9.2020 metsässä Mustarinda talon lähistöllä Paljakkavaaralla Kainuussa. Luettuani ja äänitettyäni kirjeen olen lisännyt sen selostusäänenä kirjoittamista kuvaavan videon alkuun.

Teos on toteutettu Mustarinda residenssissä osana Suomen Kulttuurirahaston tukemaa hanketta Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa. Nimi viittaa Thomas Pakenhamin valokuvakirjaan Meetings with Remarkable Trees (1996) ja hanke muodostaa sille eräänlaisen vastavoiman, kyseenalaistaessaan mikä on huomattavaa tai huomion arvoista ja mikä huomaamatonta. Mediumina ei tässä ole valokuva, vaan esitykset videokameralle ja äänitetty puhe. Vaikka usein pelätään, ettei nähdä metsää puilta, otan tässä hankkeessa huomioon päinvastaisen vaaran, ettemme näe puita metsältä, ja kiinnitän huomion yksittäisiin puihin.

Muita samassa yhteydessä toteutettuja teoksia on esillä näyttelytilan parvella. 

Projektin englanninkielinen blogi ja arkisto RC-alustalla tarjoavat esimerkkejä ja prosessidokumentointeja.
Blogi https://meetingswithtrees.com
Arkisto https://www.researchcatalogue.net/view/761326/761327

Valmistumisvuosi: 2020
Kesto: 6 min 26 s
Kuvasuhde: 16:9
Stereoääni, puhe englanniksi
Kuvaus, esitys, teksti, ääni, editointi: Annette Arlander


Annette Kristina Arlander, syntynyt 1956 Helsingissä, jossa asuu ja työskentelee. Taiteilija, tutkija ja opettaja, joka kuuluu suomalaisen esitystaiteen/performanssitaiteen uranuurtajiin ja taiteellisen tutkimuksen edelläkävijöihin. Valmistunut teatteriohjaajaksi 1981 ja teatteritaiteen tohtoriksi 1999. Esitystaiteen ja teorian professori Teatterikorkeakoulussa 2001-2013. Taiteellisen tutkimuksen professori Taideyliopistossa 2015-2016. Performanssin, taiteen ja teorian professori Tukholman Taideyliopistossa 2018-2019. AVEK, Mediataiteen palkinto 2014, Monitaiteen valtionpalkinto 2018.

https://annettearlander.com/bio/cv-suomeksi-fin/

observe these words

Observe these words on kuvattu sammakoiden tutkimusyksikössä Paigntonin eläintarhassa Englannissa. Luonnosta tuodut eläimet elävät omissa pienissä keinomaailmoissaan, osana ihmisen luomaa järjestystä. Teos tutkii ihmisen tapaa katsoa eläintä ja samastua siihen, peilaten myös ihmisen paikkaa tässä ajassa. Millaisia ajatushirviöitä luomme mielissämme, kun yritämme ymmärtää nykyhetkeä ja kuvitella tulevaa?

Kuvattu Paignton Zoossa Englannissa yhteistyössä Katy Uptonin kanssa.

Kuvaaja: Anna Antsalo
Musiikki: Mikko Levoska

Valmistumisvuosi: 2020
Kuvasuhde: 16:9
Kesto: 7 min 24 sec

Grönlundin ja Nuutilaisen työskentelyä on tukenut Koneen Säätiö.


Liinu Grönlund ja Okku Nuutilainen työskentelevät kuvataiteen ja elokuvan parissa, niin työparina kuin itsenäisestikin. He ovat useamman vuoden ajan seuranneet tutkijoita ja harrastajia, jotka ovat erikoistuneet pitämään huolta uhanalaisista sammakoista. Tällä hetkellä he työstävät pitkää dokumenttielokuvaa, jossa he tarkkailevat pieniä eläimiä säilyttävien ihmisten työtä.

Belgrade Forest Incident …and What Happened to Mr.K?

Saudijournalisti Jamal Khashoggin murha vangitsi maailman huomion vuonna 2018, kun hänen kohtalonsa yksityiskohdat alkoivat pikkuhiljaa tulla julki. Mystisenä katoamisena Istanbulin Saudi-Arabian konsulaatista alkanut tapaus muovautui hitaasti monimutkaiseksi valheiden verkoksi ja lopulta hirvittäväksi murhaksi. Uutisesta erityisen järkyttävän teki se, että kaikki vaikutti tapahtuneen Saudi-Arabian kruununprinssin käskystä, mikä sai monet maailman johtajat, mukaan lukien Yhdysvaltojen presidentin ”herra T:n” ottamaan kantaa tapahtumiin.

Belgarade Forest Incident… on aavemainen mukaelma Khashoggin murhaa seuranneesta ajasta. Se seuraa päivä päivältä tapahtumien etenemistä ja faktan ja fiktion sekoittumista kansainvälisessä uutisoinnissa. Tunnelmalliset kuvat Istanbulista ja elokuvalle rauhallisesti suuntaa antava kertojanääni luovat ilmapiirin, joka hitaasti, mutta varmasti hiipii katsojan ihon alle. Jan Ijäksen teos tasapainoilee hienovaraisesti Khashoggin kuoleman kamalien yksityiskohtien ja Belgradin metsän tarjoaman syvänvihreän kuvaston välillä. Metsän uskottiin kerran olevan journalistin viimeinen leposija. Elokuva on samaan aikaan kertomus miehen murhasta ja intensiivinen syväsukellus
korruptoituneisiin salaliittoteorioihin, jotka päivästä syntyivät.

Lydia Taylerson / Docpoint (kääntänyt Inari Ylinen)

2020
16mm filmi (väri)
Kesto: 00:30:47
Kuvasuhde: 4:3
Käsikirjoitus, ohjaus, editointi ja tuotanto: Jan Ijäs
Kuvaus: Ville Piippo, Jan Ijäs
Äänisuunnittelu: Svante Colérus, Jan Ijäs
Kertoja: Rebecca Clamp
Kertojan äänitys: Matti Ahopelto
Musiikki: Vilunki 3000 and Matti Ahopelto
Tuotantoyhtiö: Atalante Ltd.


Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Jan Ijäs (s. 1975) on opiskellut Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella dokumentaarisen elokuvan
ohjausta. Hänen tuotantonsa sijoittuu avantgarde-elokuvan, kokeellisen mediataiteen ja dokumenttielokuvan rajamaastoon. Ijäksen elokuvia on esitetty yli kahdellasadalla kotimaisella ja kansainvälisellä elokuvafestivaalilla sekä installoituina kokonaisuuksina museoissa ja gallerioissa. Hänen elokuvansa ovat saaneet useita kansainvälisiä
palkintoja. Kotimaassa Ijäksen elokuvista muun muassa SWEET MOV(I)E on palkittu Risto Jarva -palkinnolla vuonna 2011 ja siirtolaisuutta käsittelevä teos Médusan lautta voitti Lissabonissa 2018 IndieLisboa-elokuvafestivaaleilla Amnesty International-palkinnon.

Surround

Surround on lyhytelokuva, joka pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta sekä rinnakkaiseloamme muiden lajien kanssa.

Se on taiteellinen yritys haastaa tyypillisesti ihmislähtöistä suhdetta ihmisen ja villieläimen välillä rakentamalla eläinkeskeistä tarinankerrontaa sekä korostamalla eläimen läsnäoloa ja näkökulmaa. Luonto ja villieläimet ovat teoksen päähenkilöitä, kun taas ihmisiin viitataan epäsuorasti, vain äänikerroksen kautta.

Teos yhdistää luontodokumentaarista materiaalia laajennettuun kerronnalliseen äänimaisemaan, jossa erilaiset tarinat kietoutuvat yhteen ja resonoivat paljastaen näytön ulkopuolisia tapahtumia ei-inhimillisten päähenkilöiden ympärillä.

Projekti jatkaa ja kehittää ideoita aikaisemmista yhteistyövideotöistämme: Encounter ja From a distance.


Ewa Górzna ja Katarzyna Miron ovat molemmat suorittaneet kuvataiteen maisterin tutkinnon Nicolaus Copernicus -yliopistossa Toruńissa Puolassa ja Suomen Kuvataideakatemiassa Helsingissä. He työskentelevät pääasiassa liikkuvan kuvan kentällä. Heidän videoitaan ja videoinstallaatioitaan on esitetty erilaisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, sekä esitetty lukuisilla kansainvälisillä elokuva- ja videofestivaaleilla. Molemmat taiteilijat asuvat ja työskentelevät tällä hetkellä Helsingissä. He ovat aiemmin tehneet yhteistyötä useissa taideprojekteissa.

https://www.av-arkki.fi/artists/katarzyna-miron/

https://www.av-arkki.fi/artists/ewa-gorzna/ www.ewagorzna.com

Arrangement non-existent

Arrangement non-existent on lyhytelokuva, joka on tehty covid-19-pandemian aikana sosiaalisen etäisyyden käsitteen puitteissa.

Miten koemme ajan nyt, liikkeessä, paikallaan.
Liikkeen kautta, valitussa paikassa, kaksi improvisoidun performanssin hahmoa saa yhteyden ja heidän liikkeensä kasvaa suuremmaksi kuvioksi yhdessä äänen, runouden ja sanojen kanssa.

Nina-Maria Oförsagd
(FI) löysi tämän Taipeissa kuvatun visuaalisen materiaalin arkistoistaan kevään 2020 sulun aikana Helsingissä. Teoksen poikkitaiteellisen työryhmän kehittäessä materiaalia eteenpäin erillään toisistaan, työ paljasti heille uusia näkökulmia ajan yhteydestä itseen.
 

Mauritz Tistelö (SE) ja Hsinyen Wei (TW) ovat erillään kirjoittaneet, lukeneet ja nauhoittaneet runot Göteborgissa ja Taipeissa. Improvisaation kautta luodun musiikin on jokainen Barlastin (FI) jäsen nauhoittanut kotonaan videota katsellen Helsingissä. Yksin erillään tehdyt elementit rakentavat yhdessä teoksen.

Arrangement non-existent
HD 16: 9, stereo
9min
2020
Ohjaus, kuvaus, leikkaus: Nina-Maria Oförsagd
Performanssi, runo, ääni: Mauritz Tistelö
Performanssi, runo, ääni: Hsinyen Wei
Musiikki, Barlast: Philip Holm, kontrabasso; Heikki Hänninen, kitarat; Minna Koskenlahti, lyömäsoittimet, huilu; Sanna Salonen, sopraanisaksofoni, mänkeri.

Kiitos Taiteen Edistämiskeskus.


Nina-Maria Oförsagd tekee kokeellisia elokuvia, videoita ja live cinema -esityksiä. Oförsagd työskentelee poikkitaiteellisesti yhteistyössä eri taiteilijoiden kanssa, teokset sisältävät ääntä, musiikkia, runoutta ja performanssia. Oförsagd havainnoi ympäristöä etsimällä luonteeltaan erilaisia paikkoja ja ajallisia kerrostumia tarinan luomiseksi. Menetelmä on improvisaatio – reaktio paikan päällä myös näyttelijän, performanssitaiteilijan, kanssa. Oförsagd on esittänyt ja luonut teoksiaan Euroopassa ja Aasiassa. Oförsagd sai Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnon 2019 ja Stina Krooks Stiftelse -taidepalkinnon 2017.

Small town girl (escape sketches)

Small town girl (escape sketches)
2019
Video, 17:17 min
Yhteistyössä Saara Kanerva Tammisen kanssa
Ääni Johanna Tarkkanen / GodWhite Productions

Oli kaupunki, kaksi kukkulaa ja joki joka halkoi laakson. Kun olimme pieniä, me uimme joessa ja se oli meidän ystävämme. Meitä käskettiin pitämään suumme kiinni, kun sukelsimme ruskeaan virtaan.

Aikuiset laskivat jokeen salaisuutensa, kuvittelivat että samea vesi ei näkisi. Mutta joki näki kaiken. Se näki kuinka rakkaat pettivät, mielet hajosivat, talot paloivat.

Kun kasvoimme isoiksi, ymmärsimme että joki näki meidätkin. Päätimme paeta pois kaupungista, joen ulottumattomiin.

Mutta me olimme jo juoneet joen vettä. Se näki meidät sisältä päin.

Saara Kanerva Tamminen

Äänimaisema Brown Waters, variaatio urkuteoksesta White Waters / GodWhite Productions
Urut äänitetty Porvoon kirkossa

Kiitos: Porvoon seurakunta, Svenska kulturfonden, Jokikatu 10, Iona Roisin

Aino Aksenja (s.1986) on taiteilija, joka etsii pakoreittejä ja koittaa kasvattaa juuria. Elämä ja taide kietoutuvat yhteen teoksissa, jotka ovat paikkasidonnaisia installaatioita, itsekeksittyjä rituaaleja ja tarinoita. Aksenja asuu Helsingissä, ja hänen teoksiaan on esitetty Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä, Saksassa, Portugalissa, USAssa ja Etelä-Koreassa.

The Firsts – Edmonia Lewis

The Firsts – Edmonia Lewis -video syntyi kestollisena performanssinsa taiteilijaresidenssissä Rooman nykytaiteen museossa. Teos on osa Sasha Huberin meneillään olevaa muotokuvasarjaa ”The Firsts”, joka tekee näkyväksi 1800- ja 1900-luvuilla ensimmäisinä Eurooppaan muuttaneiden afrikkalaisen diasporan henkilöiden historioita. The Firsts tutkii historiallista ja systemaattista rasismia, ja sen heikentäviä vaikutuksia nykyaikaisen afrikkalaisen diasporaan kuuluvien elämään, keskittyen naisten edustuksen puutteeseen. Kyseisen ryhmän sorto linkittyy suoraan valkoisen ylivallan ajattelu- ja toimintamalleihin, mikä on estänyt oikeudenmukaisen sosiaalisen ja ekonomisen kehityksen.  The Firsts väittää, että tämä este on syy sille, miksi vielä tänäkin päivänä on mahdollista saavutuksellaan olla ’ensimmäinen musta’ monilla eri aloilla ympäri maailman.

Edmonia Lewis (1844-1907) oli queer afrikkalaisamerikkalais-haitilais-ojibwa kuvanveistäjä, joka työsti marmoria uusklassiseen tyyliin. Hän oli yksi ensimmäisiä mustia naisia Roomassa. Taiteessaan Edmonia kuvasi mieluiten afrikkalaisen diasporan ihmisiä ja alkuperäiskansoja ja saavutti kansainvälistä tunnettuutta taiteilijana, vaikka paikalliset fetisoivat ja leimasivat häntä.  Edmonia oli syntynyt vapaana New Yorkissa, mutta Yhdysvalloissa hänen ei olisi ollut mahdollista saada kansainvälistä tunnustusta työlleen, vaan hän olisi ollut riippuvainen abolitionistien tuesta. Hän viettikin suurimman osan aikuiselämästään Roomassa.  Huber tutustui Edmoniaan taiteilijaystävänsä, kanadalais-ranskalais-haitilaisen muusikon ja laulaja-lauluntekijän Melissa Laveaux’n kautta, joka sävelsi musiikkia Edmonian innoittamana oleskellessaan Roomassa. Laveaux’n musiikkia kuullaan videoteoksessa.

Ohjaus: Sasha Huber
Kuvaus: Petri Saarikko
Jälkituotanto: Eetu Vihervaara
Musiikki: Mélissa Laveaux

____

Sasha Huber (s. 1975, Sveitsi/Suomi) on Helsingissä asuva monialainen sveitsiläis-haitilaistaustainen kuvataiteilija. Hänen työskentelee ja esittää taidettaan kansainvälisesti ja on ensisijaisesti kiinnostunut muistin ja kuulumisen politiikoista, varsinkin suhteessa ympäristön kantamaan kolonialistiseen ylijäämään. Sensitiivisyys historiaa ja nykyisyyttä yhdistäviä hienovaraisia juonteita kohtaan on saanut Huberin suhtautumaan arkistomateriaaliin kerroksisena luovana praktiikkana, johon sisältyy perfomanssipohjaisia interventioita, videota, valokuvaa ja yhteistöitä.

Tietoisena välineen symbolisesta merkityksestä Huber on myös ottanut haltuun naulapyssyn epätasa-arvoisten voimasuhteiden uudelleenneuvottelun mahdollistava aseena. Huber työskentelee säännöllisesti luovana työparina kumppaninsa Petri Saarikon kanssa. Hän on valmistunut taideteollisesta korkeakoulusta maisteriksi ja suorittaa tällä hetkellä taiteellisen tutkimuksen tohtoriopintoja Zürichissä. Huberin You Name It -yksityisnäyttely kiertää tänä vuonna lukuisia taideinstituutioita, kuten Kunstinstituut Melly (Rotterdam), The Power Plant Contemporary Art Gallery  (Toronto), Autograph (London), sekä Turun Taidemuseo.

www.sashahuber.com

Aries

värillinen mykkäelokuva
digitoitu 16mm filmiltä 
3’20

Portaali ikkunankehyksissä. Kun ajan kehämäinen luonne alkaa paljastua, uusi vuosikymmen alkaa.

ARIES on tutkimus ajan pysähtyneisyydestä yhden filmirullan avulla. Tämä elokuva ja minä, elokuvantekijä, jaamme kokemuksen paikallaan pysymisestä yhden kuukauden ajan ensimmäisen sulkutilan aikana keväällä 2020. Meistä toinen 16mm kameran sisällä, jonka suljin avautuu kerran päivässä, ja toinen asunnossa Montréalissa, tarkkaillen päivittäisiä muutoksia ympäristössä ja sen ihmisissä.

Ohjaus: Elian Mikkola


Elian Mikkola (1990) on osittain Kanadan Treaty 4 -alueella Reginassa ja osittain Montréalissa (Tiohtià:ke) asuva suomalainen taiteilija. Liikkuvan kuvan parissa työskentelevä Mikkola on alun perin kotoisin Turusta ja vuonna 2015 hän valmistui journalistiikan opinnoista Tampereelta yhteiskuntaopin kandidaatiksi. Elokuvaopintonsa Mikkola teki Kanadassa, Reginan yliopistossa, josta hän valmistui taiteen maisteriksi (MFA) vuonna 2019.

Mikkola keskittyy työssään analogisen filmin eri muotoihin ja sen yhdistelmiin digitaalisuuden kanssa. Teosten keskeisiä teemoja ovat muisti, vertikaalisuus, aistien välittyminen eri tiloissa ja queer-oleminen. Mikkolan teoksia on esitetty kansainvälisesti eri puolilla Pohjois-Amerikkaa, Aasiaa ja Eurooppaa. Hänen tuoreimmat kaksi elokuvaansa saivat ensi-iltansa Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla vuonna 2020 ja Hong Kongin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla vuonna 2021.

Mikkola on osa Montréalissa perustettua La Lumière -kollektiivia ja hän istuu Reginassa toimivan Queer City Cineman johtokunnassa.

 

MONITOR MAN IN THE TIME OF PANDEMIC

1-kanavainen video
00:18:23
2021

Monitor Manin avulla Yassine Khaled tuo virtuaalisen viestinnän muodon julkiseen tilaan. Taiteilijalla on päässään iPadiin liitetty kypärä, joka tarjoaa reaaliaikaisen yhteyden Euroopan ja länsimaiden ulkopuolella olevaan henkilöön. Monitor Man on saanut inspiraatiota pakolaiskriisistä ja siitä, kuinka kriisi kehittyy suhteessa internetiin, sosiaaliseen mediaan ja teknologian jatkuvaan läsnäoloon. Projekti alkoi Helsingin kaduilla vuonna 2016 ja jatkuu edelleen taiteilijan esittäessä teosta eri lokaatioissa ympäri läntistä maailmaa.

Vuonna 2020 Khaled sai idean Monitor Man -elokuvasta, joka heijastelisi globaalin yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa. Projektin ydinajatuksena on kansallisten ja fyysisten rajojen rikkominen  globaalin koronapandemian aikana, ja samalla uusien vuorovaikutussuhteiden mahdollistaminen virtuaalisilla kohtaamisalustoilla. Sulkutila on ollut poikkeuksellinen ja haasteellinen ihmisille ympäri maailmaa, ja teknologiasta on tullut lähes ainoa väline yhteydenpitoon esimerkiksi perheen ja ystävien kesken. Tämän inspiroimana Monitor Manin uusimmassa versiossa käydään keskusteluja kuuden ihmisen kanssa kolmelta eri mantereelta. Lyhytelokuva Monitor Man in the Time of Pandemic tutkii kansainvälistä poliittista kriisiä sekä länsimaiden sosiaalisia epävakauksia ja liikkeitä COVID-19 -ajalla.

Monitor Man -performanssia ja -lyhytelokuvia on esitetty seuraavissa paikoissa: Together Alone -ohjelma Musiikkitalolla (2020); Criatek, Digital Creativity & Technology Festival, Portugali (2019), Stuttgarter Filmwinter, Saksa (2019); Digital Weekender Festival (2018), Watermans Arts Centre, Lontoo; CyberArts 2018 – Prix Ars Electronica, OK Center for Contemporary Art, Linz; SALTS (2017-2018), Birsfelden; Research Pavilion (2017), osana 57. Venetsian Biennaalia, Italia, CHART Art Fair (2017), Kööpenhamina (kuratoija Helga Christoffersen); Supermarket Art Fair (2017) Tukholma; Arabia Street Art Festival (2017), Helsinki ja; Baltic Circle, International Theatre Festival (2016), Helsinki.

Käsikirjoitus, ohjaus, tuottaminen: Yassine Khaled
Dramaturgia ja editointi: Elina Oikari
Sävellys ja äänisuunnittelu: Jyri Pirinen

Teosta on tukenut Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry.

Monitor Man in the Time of Pandemic -traileri


Yassine Khaled (s. 1988) on Helsingissä asuva kuvataitelija. Teoksissaan hän syventyy digitaaliseen viestintään, liikkumisen vapauteen ja sosiaalisiin valtasuhteisiin. Khaled pyrkii visualisoimaan virtuaalista viestintää sekä yksilön kokemuksia mukavuudesta ja turvattomuudesta. Khaledin Monitor Man sai kunniamaininnan Itävaltojen Prix Ars Electronicassa vuonna 2018. 

Taiteilijan kotisivut

Compliance

2020
Liikkuva kuva, 14:40 min
Kuvaus, käsikirjoitus ja editointi: Iona Roisin
Hydrofoniäänitykset: Daniel Clark

Compliance on runollinen tutkielma trauman jälkikaiusta läpi vuosien. Ääni puhuu, toisinaan laulaa, toisinaan ei onnistu sanomaan. Se yrittää puuttua niihin kohtiin, joissa erilaiset sekaannukset kohtaavat ja yhdistyvät nivelletyssä ketjussa tai veden väreilynä. Kun traumaattinen tapahtuma itsessään ei ole keskustelun ytimessä, seuraukset saavat tilaa. Tässä työssä veden avulla voidaan nähdä läpi aikojen: peilit ja ikkunat, kuten myös aukot ja tyhjät kohdat. Eräänlainen portaali, jossa kehollisia todisteita tarkastellaan. Ääni tuottaa merkityksiä, se kartoittaa ja purkaa, se katsoo toiveikkaasti kohti teini-ikäisiä, esikaupunkeja, Keski-Englantia, queer- tulevaisuuksia, kohti parantumista.

Kiitokset Ainolle, Elisalle, Kainolle ja Shialle palautteestanne tämän teoksen versioista.

Jos haluat katsoa teoksen englanninkielisillä tekstityksillä, ota yhteyttä taiteilijaan: ionaroisin(at)gmail.com


Iona Roisin (s. 1989) on brittiläinen, Helsingissä toimiva taiteilija. Liikkuvan kuvan ja tekstin parissa työskentelevä taiteilija on kiinnostunut vaikeuksista, läheisyydestä, epäonnistumisesta ja kielen puutteellisuudesta. Hänen teoksiaan on esitetty Lontoossa, Berliinissä, Zagrebissa, Soulissa, Leidenissä, Brestissä, Pietarissa ja Tallinnassa. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu Fourteen Poemsissa (UK), Astrassa ja Zelda Magissa.

Master Longclaws

Master Longclaws on Reija Meriläisen uusi videoteos, joka kertoo tarinan kutinasta, jota ei ihan ylety raapimaan. Siinä muotoaan ja nimeään vaihtava kynsitaiteilija Monster Longclonk etsii läheisyyttä vääristä paikoista.


Reija Meriläinen on helsinkiläinen taiteilija, joka yhdistelee työskentelyssään digitaalista ja materiaalista. Hän työskentelee videotaiteen, kuvanveiston, installaation sekä videopelien parissa. Hänen töitään on voinut nähdä mm. ARS17-näyttelyssä Kiasmassa sekä Turku Biennaalissa 2018. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin mediataiteen AVEK-palkinto.

Koneen Säätiö on tukenut teoksen työstämistä.

Lisää tietoa taiteilijasta

Epäsankarilliset urotyöt #2

Epäsankarilliset urotyöt #2

HD 1080p, värit, ääni, 11 min.

Mentori: koreografi Tedd Robinson

Videoteos on tulkinta Herkuleen toisesta urotyöstä, joka oli monipäisen käärmehirviön, Hydran tappaminen. Teoksessa tappaminen on kuitenkin korvattu tanssilla, ja hirviö-Hydra todellisella makean veden polyypilla Hydralla.  Lisäksi teoksessa kissat pitävät vedestä.

Teos on Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien Together Alone -tilaustyö, ja se on tehty koronaepidemian aikana keväällä 2020.

The Wave

HD, 09:39 min, 2019

The Wave on teos intuitiosta ja niistä määrittelemättömistä voimista, jotka ovat ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Teos käsittelee heittäytymisen tunnetilaa, jossa lakkaamme yrittämästä kontrolloida maailmaa ympärillämme, ja annamme tilaa intuitiolle. Tulevaisuutta ei voi nähdä ennalta, eikä niihin asioihin, jotka eivät ole vielä näköpiirissämme, voi vaikuttaa.  Siitä huolimatta päädymme tuntematonta kohti kulkemisen pelottamina toistamaan yhä uudestaan samoja ajattelumalleja ja tapoja toimia. Sisäiseen intuitioon, tiedostamattomaan aaltoon, luottamalla voi päästä lähemmäs vapautta, ja voi ymmärtää paremmin itseään ja muita.

Teos on katsottavissa Vimeossa 3.1.2021 saakka!

Rooleissa
Valérie Pitre
Linda Côté
Sofia Pyy
Josiane Roberge
Dany Massicotte
Charlotte Bourgeade
Florian Boutin-Delignières
Amandine Triguel

Musiikki
Francis M. Gri, KrysaliSound – B/ue

Teosta ovat tukeneet
Taike
Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö
Conseil des arts et des lettres du Québec
Méduse
SPIRA

Passing by – kolme lyhytelokuvaa poikkeavalta ajalta

Kolme kuvataiteilija, koreografi Anna Nykyrin ohjaamaa dokumentaarista lyhytelokuvaa: In-Between (2020), Shifting (2019) ja Passing by (2020) heijastelevat hetkiä poikkeusolojen aikaan, koreografisen ajattelun kautta. In-Between -elokuvassa tarkkaillaan ihmisten välisiä etäisyyksiä suurkaupungeissa pandemian aikaan. Passing by -elokuvassa moottoritiellä kulkevat autot ja viereisessä metsässä hitaasti hajoava, kuivan kesän nuuduttama metsäkauriin ruho liikkuvat täysin omaan tahtiinsa, omiin suuntiinsa. Shifting käsittelee kolmen tanssijan ammatillista muutosprosessia New Yorkissa: Mitä jää, kun tanssijan ammatti-identiteetti katoaa? Ainakin keho, ja tanssi.

Elokuvat ovat valmistuneet vuoden sisällä, 10/2019-10/2020.


 In-Between (2020)

Dokumentaarinen lyhytelokuva, 2’51”

Eristäytyminen on tuonut mukanaan uudenlaisia keinoja, joiden avulla ihmiset selviytyvät jo olemassa olevien yhteiskunnan rakenteiden sisällä. Lyhytelokuvassa ”In-Between” kuvataiteilija, elokuvaohjaaja Anna Nykyri työskentelee taiteellisessa yhteistyössä kolmen valokuvaajan: Griselda San Martin (New York), Juan Pablo de la Vega (Mexico City) ja Aukusti Heinonen (Helsinki) kanssa. Valokuvista ja liikkuvasta kuvasta koostuva, kollaasinomainen lyhytelokuva on poeettinen tutkimusmatka sosiaalisen etäännyttämisen tuomiin liikkumisen tapoihin. Lyhytelokuvan kautta tutkiskellaan toisiaan ohittavia ja kohtaavia kehoja kaupunkimaisemassa.

Yhdistellen yksityiskohtia ja fragmentteja puolityhjissä kaupunkitiloissa liikkuvista kehoista elokuva ehdottaa, että rajatun liikkumisen ja kosketuksen aikana elämme läpi kollektiivista emotionaalista kokemusta. Eristyksissä jaamme surun maailmasta, joka ei palaa ennalleen. Tyhjät tilat voidaan kuitenkin nähdä myös luovuuden syntypaikkoina, tulevaisuuden näyttämöinä. In-Between -elokuvan kautta hahmotellaan, kuinka yhteinen suru voi yhdistää meitä, tuoda meitä lähemmäs toisiamme ja vähentää etäisyyksiä välillämme.

‘In-Between’-elokuva on osa Suomen Tiede- ja Kulttuuri-instituuttien Together Alone -projektia. Elokuvaa on tukenut myös Taiteen edistämiskeskus.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Anna Nykyri

Kuvaus: Griselda San Martin, Juan Pablo de la Vega, Aukusti Heinonen

Leikkaus: Jaakko Peltokangas

Äänisuunnittelu: Olli Huhtanen

Kuraattori: Andrea Valencia


Shifting (2019)

Dokumentaarinen lyhytelokuva, 15’15”

Lyhyt dokumentaarinen tanssielokuva kolmesta naisesta, joiden suurin unelma on työskennellä ammattitanssijana New Yorkissa. Olosuhteiden pakosta (loukkaantumiset, resurssien puute ja alan kilpailuhenkisyys) unelmat kuitenkin muuttavat muotoaan.

Mutta tanssi jää, sillä se ei päästä heitä otteestaan.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Anna Nykyri
Tanssijat: Isabella M. Kazanecki, Oona Touissant & Willa Carroll
Kuvaus: Aitor Mendilibar

Musiikin sävellys: Petri Kuljuntausta

Tuottaja: Satu Majava / Oktober Oy

Vastaava tuottaja: Joonas Berghäll / Oktober Oy

Yhteistyössä: Alfred Kordelinin säätiö, AVEK, Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutti, ISCP – International Studio & Curatorial Program / New York, Suomen Kulttuurirahasto / Uusimaa ja Taiteen edistämiskeskus.


Passing by (2020)

HUOM! Elokuva ei sovellu alle 7-vuotiaille.

Dokumentaarinen lyhytelokuva, 1’50”

Elokuvassa moottoritiellä kulkevat autot ja viereisessä metsässä hitaasti hajoava, kuivan kesän nuuduttama metsäkauriin ruho liikkuvat täysin omaan tahtiinsa, omiin suuntiinsa. Elokuva luo vahvan tunnelatauksen ohittamisen kokemuksesta: astutaan pois moottoritieltä metsään, nähdään yksityiskohtia turkista, kärpäsistä, ruhosta – ja jo etäännytään, jätetään vasa metsän peittoon.

Elokuvaa ovat tukeneet AVEK Mediataide ja Taiteen edistämiskeskus.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Anna Nykyri

Kuvaus: Italo Moncada

Leikkaus: Jaakko Peltokangas

Musiikin sävellys: Mikko Joensuu

Äänisuunnittelu: Juuso Oksala

Värimäärittely: Juuso Laatio

FEATURE

FEATURE 5 min / ProRes / väri
kuva ja ääni Seppo Renvall, musiikki Maija Saksman, 2019–2020

FEATURE on aihelma tarinasta ja mielenmaisemasta, unenomainen matka uuden maailman rakennustyömaalla.

A SPRING BRIGHT EVENING

A SPRING BRIGHT EVENING

Nouse vahvana sinä laulu, nouse vahvana sinä laulu, nouse vahvana sinä laulu
Miehisistä keuhkoista!
Lennä korkealla, lennä korkealla, oi sointu, lennä korkealla oi sointu
Teräksestä ja malmista!
Ukkosenjylinää on äänesi
Se räjähtää, räjähtää esiin, räjähtää esiin hohtavilla siivillä!
Arjen tylsyydestä
Nouse aurinko, nouse aurinko, nouse aurinko
Sinä tumma taivas katoa,
Ja nouse esiin laulu
Oi laulu, oi laulu!
Meidän sydämiimme,
Meidän sydämiemme kesään.

A SPRING BRIGHT EVENING koostuu musiikista, videosta ja animaatiosta.


Benjamin Orlow (s. 1984) on suomalainen taiteilija, joka asuu ja työskentelee Lontoossa. Hänen teoksensa käsittelevät usein identiteettiä ja sen suhdetta ympäristöömme ja historiaan. Orlowin teoksia on ollut esillä mm. Lontoossa, Glasgow’ssa, Pariisissa, Wienissä, São Paulossa, Los Angelesissa, New Yorkissa, Tukholmassa ja Chongqingissa.

HUOM! Näyttelyaikaa on pidennetty poikkeuksellisesti 23.5. saakka.

Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen

Yksikanavainen videoteos, 11:00 min, 2021

Puhelut menevät vastaajaan. Yksinäiset autot ja valopylväät vaeltavat öisillä moottoriteillä. Langat yhdistävät torinäkymän ihmisiä. Potilas elää täydellistä elämää.

Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen on kertomus yhteyden puuttumisesta, todellisen kohtaamisen vaikeudesta ja oman elämän ulkopuolella elämisestä.

Teoksen tekemistä ovat tukeneet:
AVEK, Mediataide
Taike, Mediataide


Risto-Pekka Blom valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän koulutusohjelmasta vuonna 2005. Tästä lähtien Blom on tehnyt kokeellisia lyhytelokuvia ja videoteoksia, joita on esitetty lukuisilla festivaaleilla ja tapahtumissa yli 20 maassa. Blomin Teemapuisto (2015) on voittanut pääpalkinnon Tampereen elokuvajuhlilla ja Helsingin lyhytelokuvafestivaaleilla 2015.

SCAN

Scan (2019) on algoritminen tutkielma valokuvatiedostojen syvistä rakenteista. Meditatiivisen ambient-musiikin säestämänä nähdään unenomainen animaatio, joka pohjautuu taiteilijan omiin sekä internetistä keräämiinsä kuviin avoimista tiloista. Jokaisen kuvan informaatiota järjestellään teoksen kuluessa uusiin permutaatioihin taiteilijan kehittelemien algoritmien mukaan.

Scan haastaa valokuvatiedostoihin liitetyn realismin odotuksen ja kutsuu katsojaa projisoimaan omia näkyjään valkokankaalle – sekä toisaalta vain rentoutumaan ja lepuuttamaan silmiään kollektiivisestä kuvatulvasta.

Jarkko Räsänen on multimediataiteilija, joka keskittyy valokuvaukseen, liikkuvaan kuvaan ja äänitaiteeseen. Hän on tehnyt videoteoksia vuodesta 2005, aluksi performatiivisten tapahtumien dokumentaatioina. Sittemmin hän on siirtynyt tietokonepohjaiseen ja algoritmiseen visuaalisuuteen, hän esiintyy muun muassa live-vj:nä itse tekemillään ohjelmistoilla. Räsänen on liikkuvan kuvan osuuskunta FixC:n jäsen. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisissa näyttelyissä lähinnä Suomessa ja Saksassa, kuten esimerkiksi International Teletext Art Festival goes Ars Electronicassa, Anthology Archivesissa New Yorkissa, Papay Gyro Festivaalilla Hong Kongissa ja Orkneyssä, sekä Fundacio Joan Mirossa, Mallorcalla.

In the Minds of Others: Fleeting Moments

HD video, 6:51 min, väri, ääni, looppi
Matkalla hetket kiitävät ohi junan likaisen ikkunan läpi – lyhyet pysähdykset asemilla, poistuvat matkustajat, toisia junia odottavat toisilla laitureilla. Ihmiset, jotka sattumalta jakoivat vähän aikaa saman matkan, katoavat ja jäävät muukalaisiksi, vieraiksi, vaikka he kulkisivat yhtä matkaa joka päivä.

Katsomisen kerroksellisuuden havaitseminen ja näkemisen rajallisuus ovat keskeisiä teemoja videoteoksessa, joka käsittelee myös hetkellisyyttä, todellisuuden tulkintaa kuvassa sekä ajan ja tapahtumien epäjohdonmukaisuutta. Fleeting Moments on itsenäinen osa Jokirannan viisikanavaisesta videoinstallaatiosta In the Minds of Others, joka oli esillä Helsingissä Galleria Huudossa syksyllä 2018.

 

Rita Jokiranta on mediataiteilija, joka käyttää taiteellisessa työskentelyssään enimmäkseen liikkuvaa kuvaa ja valokuvaa. Viime vuosina hän tehnyt lähinnä kokeellisia monikanavaisia videoinstallaatioita. Hänen teoksiaan on esitetty niin yksityis- kuin ryhmänäyttelyissä, screeningtapahtumissa, filmifestivaaleilla ja muissa nykytaiteen näyttelyissä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Laitos

Laitos / Verket / The Plant, HD -video 12.45min,  2019

Laitos on kertomus kaupungista ja sen historiasta. Samanaikaisesti se on kertomus lapsesta, joka pelkää ydinvoimaa ja muita kauheita asioita.

Lapsi voisi olla kuka tahansa lapsi. Kaupunki voisi olla mikä tahansa kaupunki.

Tämä voisi olla tv-sarjan käsikirjoitus.

Kertomus on sekoitus fiktiota ja todellisuutta. Suurin osa on totta.


Kuvataiteilija Nina Lassila on syntynyt Helsingissä vuonna 1974. Vuoden 2000 jälkeen hän on asunut Göteborgissa, Berliinissä ja Belgiassa.

Nina Lassilan teokset ovat usein video-, teksti- ja performanssipohjaisia. Hän käsittelee monissa teoksissaan identiteettiin, sukupuoleen ja normin käsitteisiin liittyviä asioita. Häntä kiinnostavat myös yhteiskunnalliset, yliluonnolliset ja poliittiset asiat.

Lassila on osallistunut ryhmänäyttelyihin ja festivaaleihin kansainvälisesti mm.
The Istanbul Biennial, Rencontres Internationals Paris / Berlin / Madrid, SHE DEVIL V Macro Museum Rome, XV Art Fair Mänttä, Madatac Festival Madrid, Reykjavik Arts Festival, Kassel Documentary & Video art festival, Reality Check TSSK Trondheim, LOOP Barcelona, Une Chambre à soi, Gallery Christophe Gaillard Paris, Bristol Biennial UK, Arctic Heat Film Festival Jyväskylä, Tampere Film Festival, FAIR video art festival Miami.

Opinnot: Uudenkaarlepyyn Taidekoulu FIN 1994-1997, Högskolan för Fotografi och film Göteborg SE  2000-2002, Konsthögskolan Valand (MFA) 2004-2006, Vaihto ENSAD Paris 2009.

Lichen at Allinge

Tervetuloa avajaisiin torstaina 18.7. kello 17-19!

 

Lichen at Allinge tai Jäkäliä Allingen luona (14 min 13 sek) on kaksiosainen videoteos, tässä jaetulta kuvaruudulta. Ensimmäinen osa, vasemmalla, on kuvattu illalla 26 maaliskuuta 2016 ja toinen osa, oikealla, illalla 27 maaliskuuta 2016 Sandkås ja Allinge kylien välillä Bornholmin saaren luoteisrannalla eteläisellä Itämerellä. Ensimmäisessä osassa tummanviolettiin takkiin ja myssyyn puettu ihmishahmo seisoo keltaisten jäkälien peittämien kivien joukossa. Toisessa osassa kivet jäkälineen seisovat itsekseen.

 

Liite: “Artistic Research as Situated Practice – Performing with Lichen”. In José Quaresma (ed.) Investigação em Artes – A necessidade das ideias artísticas / Research in the Arts – The need for artistic ideas, Associação dos Arqueólogos Portugueses Lisboa 2018, pp. 15-30.

 

Annette Kristina Arlander, syntynyt 1956 Helsingissä, jossa asuu ja työskentelee. Taiteilija, tutkija ja opettaja, joka kuuluu suomalaisen esitystaiteen/performanssitaiteen uranuurtajiin ja taiteellisen tutkimuksen edelläkävijöihin. Valmistunut teatteriohjaajaksi 1981 ja teatteritaiteen tohtoriksi 1999. Esitystaiteen ja teorian professori Teatterikorkeakoulussa 2001-2013. Taiteellisen tutkimuksen professori Taideyliopistossa 2015-2016. Vieraileva professori Stockholms Konstnärliga Högskola 2015-2016. Taiteellinen tutkija Helsinki Collegium for Advanced Studies 2017. Performanssin, taiteen ja teorian professori Stockholms Konstnärliga Högskola 2018-2019.


SVE

Lichen at Allinge eller Lavar vid Allinge (14 min 13 sek) är ett tudelat videoverk, här som en version för delad skärm. Den första delen, till vänster, är inspelad på kvällen den 26 mars 2016 och den andra delen, till höger, på kvällen den 27 mars 2016 på stranden mellan byarna Sandkås och Allinge på den nordvästra stranden av Bornholm i södra Östersjön. I den första delen står en människogestalt iklädd mörkviolett kappa och mössa bland klipporna beklädda med gul lav. I den andra delen står klipporna med lav för sig själva.

Annette Kristina Arlander, född 1956 i Helsingfors, där hon lever och arbetar. Konstnär, forskare och pedagog, hör till pionjärerna för performance konst i Finland och föregångarna för konstnärlig forskning. Examen från regilinjen vid Teaterhögskolan 1981, doktor i teaterkonst 1999. Professor i performance konst och teori på Teaterhögskolan 2001-2013. Professor i konstnärlig forskning vid Konstuniversitetet 2015-2016. Gästprofessor vid Stockholms Konstnärliga Högskola 2015-2016. Konstnärlig forskare vid Helsinki Collegium for Advanced Studies 2017. Professor i performance, konst och teori vid Stockholms Konstnärliga Högskola 2018-2019.

“Artistic Research as Situated Practice – Performing with Lichen”. In José Quaresma (ed.) Investigação em Artes – A necessidade das ideias artísticas / Research in the Arts – The need for artistic ideas, Associação dos Arqueólogos Portugueses Lisboa 2018, pp. 15-30.

Black & white

Black & white (2019, n. 7 min.) on esseistinen ja omakohtainen liikkuvan kuvan teos. Se on kuvaus aatteellisuuden pohdinnasta tila-ajallisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Taiteilija pohtii työtilassaan yksittäisen ihmisen vaikuttamisen mahdollisuutta ja aatteellisuutta osana omaa toimijuuttaan.

Mustavalkoinen ajattelu tuottaa ääriratkaisuja, ja siitä on myös Black & white -videoteoksessa kyse. Naishenkilön äänellä puhuttu teksti pohtii elämän aktiivisia ja passiivisia valintoja. Taustalta piirtyy esiin nuori aktivisti, joka oli valmis kuolemaan aatteensa puolesta. Historiallisella viittauksella rinnastetaan totalitaristisen ääriajattelun, passiivisen hyväksynnän ja kaaoksellisen viestinnän vaarat nykyhetkessä.

Ylhäältäpäin esitetyt näkymät kuvastavat vallan ja yksilön välistä suhdetta. Voivatko ajatukseni olla yksityisiä vai ovatko ne ympäristön ja yleisten käsitysten muokkaamia? Vaikka henkilökohtainen nähtäisiin poliittisena, niin yksilön toiminnasta puuttuvalla aatteellisuudella on silti valtapoliittinen ulottuvuus. Kuinka aatteellinen itse olen? Mitä seurauksia mukautumisella kieleen, ympäristöön, viestintään, tietoon, traditioon, biologiseen perimään ja sosiaaliseen kulttuuriin mahtaa olla?

Teos on yksikanavainen n. 7 min pitkä videoinstallaatio, joka esitetään looppina.

Työryhmä / Working group:
Mikko Mällinen (editointi), Niko Liinamaa (äänisuunnittelu), Martin Dahlström Heuser (säveltäjä), Jesper Toss (kuvaaja), Marika Orenius (ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, kuvaaja)

Kiitokset:
Marjut Orenius, Emmi Huttunen

Uniarts Helsinki / Centre for Artistic Research, Avek / Tuuli Penttinen-Lampisuo (Financial support)

 

Lue lisää taiteilijasta täältä.

Paris Diaries

Paris Diaries (2019, n. 12 min) kuvaa teoksen ohjaajan viettämää aikaa Pariisissa 2013–2016. Teoksessa nuori ja epäonninen elokuvantekijä etsii elokuvalleen aihetta ja päätyy lopulta tallentamaan etsimisprosessiaan. Paris Diaries pohtii muun muassa taiteen tekemistä ja katsomista sekä sitä, onko rakkaus kuollut. Kuvauspaikkana Pariisi sitoo teoksen lukuisat teemat yhteen spontaanilla otteella, jossa rosoiset haastattelut sekoittuvat henkilökohtaiseen etsintään. Dokumentti- ja essee-elokuvan yhdistelmä vangitsee kouriintuntuvasti ajan ja paikan hengen.

Paris Diaries muodostaa keskimmäisen osan Elina Oikarin kaitafilmi-trilogialle, joka pohtii ihmisen suhdetta ympäristöönsä erilaisten ajallisten ja paikallisten murrosten kautta. Trilogian ensimmäinen osa on useilla festivaaleilla esitetty Govadas (2018) ja sen viimeinen osa valmistuu vuonna 2020.

Suomen Avaruustutkimusseura

Suomen Avaruustutkimusseura

But it could be that we, who are Earth-bound creatures and have begun to act as though we were dwellers of the universe, will forever be unable to understand, that is, to think and speak about the things which nevertheless we are able to do.”
– Hannah Arendt, The Human Condition

Suomalaisen Avaruustutkimusseuran perustivat vuonna 1959 neljä koulutoveria, jotka halusivat avaruuskilpailun innoittamana rakentaa raketteja. Yli 60-vuotisen historiansa aikana se on ollut paikka astronautiikasta ja avaruustutkimuksesta kiinnostuneille suomalaisille. Se on ainoa suomalainen organisaatio, joka on jäsen Kansainvälisessä Astronauttisessa Liitossa. Ensimmäinen pohjoismainen tutkija, joka pääsi tutkimaan Apollo XI -matkan kuukiviä, Birger Wiik, on ollut Seuran kunniajäsen ja tähtitieteen professori Gustaf Järnefelt on pitänyt luentoja Seuran tiloissa. Kun YLE järjesti Apollo XI: n suoran lähetyksen, puolet tapahtumaa kommentoivista studioon kutsutuista henkilöistä oli Seuran jäseniä. Samanaikaisesti Juhani Westman, yksi sen perustajista, huolehti radion suorasta lähetyksestä ruotsiksi.

Nykyään yhdistyksen jäsenet ovat aktiivisia enimmäkseen pienoismallirakettien rakentamisessa ja laukaisussa. Pahvista ja balsapuusta valmistetut ja alle kilogramman painavat raketit saavuttavat ilmassa jokusen sata metriä ennen laskuvarjon avautumista ja putoamista takaisin maahan. Talvella raketteja lennätetään Otaniemen edessä meren jäällä, kun taas keväällä, kesällä ja syksyllä Ämmässuon käytöstä poistetulta kaatopaikalta.

Astronautiikan lähtökohtana on venäläinen kosmismi ja ihmiskunnan tarve asuinpaikalle. Konstantin Tsiolkovsky, joka loi ensimmäiset rakettilennon laskelmat XIX vuosisadalla, oli kosmismin perustajan Nikolai Fjodorovin opetuslapsi. Fjodorovia kannusti visio “Yhteisestä tehtävästä”: kaikkien esi-isien elvyttämisestä. Koska ihmisten kuolleista nostaminen täyttäisi maapallon, ratkaisu oli siirtää väestöä muille planeetoille.

Avaruustutkimus on myös lähtökohtana globaalille luonnonsuojeluliikkeelle, jonka sanotaan alkaneen Apollo XVII -miehistön ottamasta valokuvasta. Kuva on lempinimeltään Sininen Marmorikuula, kuvassa on sinisen vihreä maapallo, joka leijuu avaruudessa. Se johti oivallukseen, että ihmiskunnan tulevaisuus sitoutuu itse planeetan tulevaisuuteen, paikkaan, josta se on alun perin tullut ja mitä se asuttaa.

Avaruustutkimus on lopulta myös avain eräissä radikaaleimmista suunnitelmista selviytyä ilmastokriisistä: maapallon geo-suunnittelussa (ilmaston muuttaminen keinotekoisesti maapallon jäähdyttämiseksi) ja Mars-planeetan ympäristön muuttamisessa asutettavaksi ts. Marsin ilmaston lämmittäminen ja ilmakehän luominen keinotekoisesti.
Näyttely on osa laajempaa Axel Straschnoyn luomaa projektia Suomen Avaruustutkimusseuran 60. vuosipäivänä. Siihen sisältyy 60-vuotisjuhlajuhlat, dokumenttielokuva Avaruustutkimuseuran historiasta ja luentoesitykset International Astronautical Congressissa Washingtonissa ja European Planetary Science Congressissa Genevessä syksyllä 2019.

Lehdistökuvia täältä.

Suomen Avaruustutkimusseura
Axel Straschnoyn elokuvainstallaatio
Filmi: 4K DCI, väri, surround sound. 12 minuuttia
Lennätetyt pienoisraketit: pahvia, balsapuuta, muovia, PVA-liimaa, akryylimaalia. Koko
vaihtelee.

Kameran edessä
Petteri Tuohinen
Timo Toivanen
Mika Jalava
Matti Lepomäki
Mika Järvenpää

Kuvausryhmä
Äänisuunnittelu: Karri Niinivaara
Leikkaus: Michelle Deignan
Värin määrittely: Tuomo Hutri
Graafinen suunnittelu: Piëtke Visser
Ohjaaja: Axel Straschnoy
Tuotanto: Kolme Perunaa Space

Tukijat: AVEK/Tuuli Penttinen-Lampisuo, Koneen Säätiö, Svenska Kulturfonden ja Taike

FOOTNOTE #03: GOLD & CLOUDS

Mediaboxin teos ennakkoesittelyssä Taiteiden Yönä torstaina 15.8. kello 18–20. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan teokseen jo ennakkoon!

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 16.8. klo 17–19!

FOOTNOTE #03: GOLD & CLOUDS

Ranskalaisen post-strukturalistifilosofin Jean Baudrillardin mukaan jokapäiväinen elämä tulee ilmi merkkijärjestelmässä, esimerkiksi ”auto” viittaa ”ajamisnautintoon”, ”edistykseen” tai ”itsenäisyyteen”. Baudrillard leikittelee muotoilemalla uudelleen strukturalistisen kielitieteen ja semiotiikan teorioita – joihin kuuluvat esimerkiksi sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren kehittämät käsitteet merkitsijä ja merkitty. Tämän lähestymistavan mukaan voidaan tutkia, kuinka lentokoneen merkitys objektina tai merkitsijänä on muuttunut moneen kertaan sen keksimisestä lähtien.

Aikanaan lentokone edusti teknistä edistystä ja sotateknologian viimeisintä kehitysaskelta – teknologia itsessään tarkoitti sotilaallista ylivoimaa jälkiteollisella, intomielisen nationalistisella aikakaudella – kunnes sittemmin, noin 70-luvulta lähtien (ajankohta valittu tietoisen keinotekoisesti), lentokone on merkinnyt enenevässä määrin objektia jota voidaan suhteellisen helposti hyödyntää välineenä terroristisissa tarkoituksissa. Halpalentoyhtiöiden tarjoamat edulliset lentoliput, kehitys, joka alkoi suunnilleen 90-luvulla, on saanut etäisyydet tuntumaan yhä pienemmiltä ja pienemmiltä (jo aiemmin lentokone oli ollut yksi globalisaation symboleista), ja lisäksi riisunut lentomatkustamisen sen aiemmista puoli-ylellisistä merkityksistään (aikoinaan muodikas termi ”Jet Set” tuntuu nykyään vanhentuneelta). Lopuksi, lentokoneesta on tullut symboli fossiilisten polttoaineiden nopealle ehtymiselle – geologisten ajanjaksojen saatossa syntynyt luonnonresurssi, joka nyt kulutuksen huipussa imetään kuiviin: lentokone objektina on muuttunut yhdeksi ihmisen aikaansaaman ilmastonmuutoksen moottoreista, satunnaisen matkailijan törmätessä termiin ”hiilijalanjälki”.

Subjektille tai yksilölle lentokone tarjoaa keinon kuroa nopeasti etäisyyksiä, vastineeksi siitä että antaa ”lukita” itsensä tietyksi ajanjaksoksi – alistamalla yksilönvapautensa täydelliselle luottamukselle teknologiaan ja konetta ohjaavaan miehistöön (tämä voidaan nähdä yhtenä syynä sille, miksi Germanwings -yhtiön pilotin itsemurhasta 2015 tuli niin kollektiivinen traumaattinen kokemus).

Videoteos Footnote #03: Gold & Clouds pyrkii meditatiiviseen kuvaan objektista ”lentokone”. Teos on toteutettu Saaren kartanossa Mynämäellä vietetyn residenssin aikana, ja se on viimeistelty residenssissä Brno House of Arts:issa.

Näyttelyä ovat tukeneet:
BKA, the Arts and Culture Division of the Federal Chancellery of Austria
Koneen Säätiö
Brno Artists in Residence


Mediaboxi on Forum Boxin tila mediataiteelle ja ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-ARKIN kanssa. Yhteistyössä AV-arkin kanssa kuratoimme vuodeksi eteenpäin uusinta mediataidetta esittelevän ohjelmakokonaisuuden. Tila toimii nyt yhtenä tärkeänä kanavana mediataiteelle.

http://www.av-arkki.fi/fi/mediaboxi/

Jan Ijäs

Mediaboxin näyttely koostuu kahdesta itsenäisestä New Yorkiin sijoittuvasta teoksesta, ensimmäinen teos Absolute Street kertoo kuinka Samuel Beckett etsi kuvauspaikkaa lyhytelokuvaansa varten kesällä 1964 ja toisessa teoksessa Waste no.4 New York, New York käydään kaupungin historia läpi  kahdessakymmenessä minuutissa 12 hautausmaan ja yhden kaatopaikan kautta. Teos on neljäs itsenäinen episodi kymmenenosaisesta teoskokonaisuudesta Waste.

Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Jan Ijäs (s. 1975) on opiskellut Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella dokumentaarisen elokuvan ohjausta. Hänen tuotantonsa sijoittuu avantgarde-elokuvan, kokeellisen mediataiteen ja dokumenttielokuvan rajamaastoon. Ijäksen elokuvia on esitetty yli kahdellasadalla kotimaisella ja kansainvälisellä elokuvafestivaalilla sekä installoituina kokonaisuuksina museoissa ja gallerioissa. Hänen elokuvansa ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Kotimaassa Ijäs on palkittu mm. Risto Jarva -palkinnolla vuonna 2011.

Journey Back in Time

Menneiden elämien regressioterapia perustuu uskoon jälleensyntymisestä ja ideaan, että ihmiset voivat käsitellä emotionaalisia ja psykologisia ongelmiaan käyttäen hypnoosia saadakseen yhteyden menneiden elämien kokemuksiin ja traumoihin.

Uskotaan, että nämä ratkaisemattomat asiat entisistä elämistä siirtyvät nykyisiin ja ovat osallisina niihin onnettomuuksiin ja vaivoihin, joita tässä hetkessä koemme.  Kun yksilö saa oivalluksen siitä kuka hän oli, mitä teki ja mitä hänelle tapahtui näissä aikaisemmissa elämissä, hän voi saada käsityksen itsestään nykyhetkessä. Tätä tietoa hän voi käyttää voittaakseen ne kivut, ongelmat ja sekaannukset, jotka ovat olleet hänen vaivoinaan.

Journey Back in Time on kuvattu New Yorkissa, New Jerseyssä ja Los Angelesissa, Yhdysvalloissa sekä Helsingissä ja Turussa Suomessa.

Tämän on Emilia Ukkosen toinen näyttely Forum Boxissa. Ukkosen teoksia on ollut aiemmin esillä Forum Boxin Parvella vuonna 2014.

 

 


 

Emilia Ukkonen on opiskellut Kuvataideakatemiassa Helsingissä ja Tukholman Kuninkaallisessa Taidekorkeakoulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingissä. Hän käyttää päävälineenään liikkuvaa kuvaa, mutta hän on kotonaan myös muidenkin tekniikoiden parissa. Ukkosen töitä on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla esimerkiksi Rotterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja Helsingin lyhytelokuvapäivillä, Helsingin Taidehallissa, Helsingin taidemuseon Kluuvin galleriassa, Kunsti Modernin taiteen museossa Vaasassa, Prahan triennaalissa, Galerie Crèvecoeurissä Pariisissa ja National Museum of Contemporary Bulgarian Art Sofiassa. Ukkonen on Suomen taiteiljaseuran Palokärki-palkinnonsaaja.

 


SVE

Resan tillbaka i tiden ( Journey Back in Time, 2019)

Reinkarnationsterapi bygger på en tro på reinkarnationen och baserar sig på idéen att människor kan behandla de emotionella och psykologiska problemen de upplever när man använder hypnos för att uppnå upplevelser och trauman av tidigare liv.

Man tror att dessa oavgjorda ärenden i tidigare existens övergår till det nuvarande livet och medverkar i det olycklighet och besvär de känner.

Genom att bli medveten om vem de var, vad de gjorde och vad hände med dem under tidigare liv, kan de uppfatta saker om dem själva nutiden och använda denna kunskap för att hjälpa dem att komma över det smärta, problem och förvirring som oroar dem.

Resan tillbaka i tiden (Journey Back in Time) var filmad mellan New York och New Jersey i USA och i Helsingfors och Åbo i Finland. Denna är Emilia Ukkonens andra utställning i Forum Box.


Emilia Ukkonen har studerat vid Bildkonstakademin i Helsingfors och det Kungliga Konsthögskolan i Stockholm. Nu bor och jobbar hon i Helsingfors. Hon använder rörliga bilder som sin huvudsaklig medel men jobbar lika gärna med andra medel också. Ukkonens verk har varit utställda både i Finland och utomlands, t.ex. Film Festival Rotterdam, Helsingfors kort film festival, Kunsthalle Helsingfors, Design Museum Helsingfors, Helsingfors Stadsmuseums galleri Kluuvi, Konsti Modern Art Museum i Vasa i Finland, Prag Triennale och Galerie Crèvec?ur i Paris. Ukkonen är mottagaren av Palokärki Priset delad ut av Finska Konstföreningen.

 

 

Minispectacles Squatting

(10x1min, Suomi, Sveitsi 2018)

Minispectacles Squatting piipahtaa vallatulla alueella Zürichissä.
Originellit asumukset ja asujat eli Heidrun, Meg, Antonio ja Adam ovat kotona.
Minispektaakkelit ovat sarja minuutin mittaisia teoksia, elokuvallisia haikuja.
Jatkoa seuraa aina 100 Minispektaakkeliin eli pitkään elokuvaan asti.
Nainen ja pokkarikamera.

Minispectacles Squatting koostuu kymmenestä minuutin mittaisesta elokuvallisesta haiusta.
Minispectacles Squatting kuvaa vaihtoehtoelämistä – ja asumista Koch Arealissa,
joka on vallattu alue Zurichissä.
Antonio ja Adam asuvat kattohuoneistoissaan ja Maggie ja Heidrun asuntoautossaan.
Tervetuloa kylään Minispektaakkeleihin nro 35-44/100!

 


Päähenkilöt: Heidrun, Meg, Antonio, Adam
Elokuvat: Maarit Suomi-Väänänen
Äänet: Sami Kiiski
Online: Antris Bonsdorff, Bo&Bo
Kiitos: Peter Volkart, Taru Itälinna, Ville Kiiski
Tuki: Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, Gastatelier Gleis70 Zürich

KANSALLISMAISEMA

Kansallismaisema on musiikillinen videoteos kansallisen kuvaston kamppailusta äärioikeistolaista omimista vastaan.

Marko Lampisuo kuvasi alkuperäisen videomateriaalin Kolilla. Vaaramaisemiin sekoittuvat verkosta kaapatut fasistiset marssivideot. Karjalan kunnaiden ihailu häiriintyy, kun yhteisiksi tarkoitettuja symboleita liehutellaan muukalaisvihan lietsomiseksi.

Alun kansanmusiikkiteema muuttuu huilun viiltäväksi huudoksi. Näkymät murtuvat ja pelkistyvät Lampisuon kierrättäessä ja kuvatessa aineistoa yhä uudelleen. Huilisti Johanna Kärkkäisen ja äänisuunnittelija Taito Kantomaan luoma sävelmaailma siivittää kansallisista symboleista käytävän kamppailun kiihkoa. Lopussa Kolin ikiaikaisuus tarjoaa pienen lohdun pilkahduksen.

Kansallismaisema-teoksen tuotantoa ja Marko Lampisuon työskentelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taiteen edistämiskeskus. Teos sai alkunsa Kolin Ryynäsen taiteilijaresidenssissä 2015. Forum Boxin näyttely on teoksen ensiesitys.

Marko Lampisuo (s.1970 Turku) on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2003. Hän poimii videoteostensa ja grafiikantöidensä aiheet usein luonnosta tai lähipiiristä. Alkuperäinen, dokumentaarinen kuva on yleensä vasta alkusysäys teoksille, jotka saavat lopullisen muotonsa käsityömäisten vaiheiden jälkeen. Tekniikasta riippumatta Lampisuon teoksia yhdistää kokeellinen ja elokuvallinen luonne.

Huilisti Johanna Kärkkäinen (s. 1987 Lieksa) valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2015. Hänen repertuaarinsa kattaa klassisen huilun ohjelmistoa 1600-luvulta aina nykypäivään asti. Aiemmin Kärkkäinen ja Lampisuo ovat toteuttaneet poikkitaiteellisia yhteisesityksiä Münchenissä, Berliinissä ja Porissa.

Äänisuunnittelija Taito Kantomaa (s. 1977 Rovaniemi) valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta 2005. Äänen ja musiikin rajapintoja hän on lähestynyt teoreettisista lähtökohdista, tilateoksina, videoteosten ja näytelmien ääniraidoilla ja ääniohjelmoinnin kautta. Kantomaa työskentelee päätoimisesti Rovaniemen teatterissa. Kansallismaisema on Kantomaan ja Lampisuon kuudes yhteistyö.

Kansallismaisema-videoteoksen on tuottanut Tuuli Penttinen-Lampisuo (s. 1969 Tampere) Kallo Worksista. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2012 ja on tuottanut Marko Lampisuon videoteoksia vuodesta 2005 alkaen.

 


 

 

KANSALLISMAISEMA

2019

Käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, leikkaus: Marko Lampisuo

Huilu, improvisaatiot: Johanna Kärkkäinen

Musiikki: Karjalan kunnailla (trad.)

Musiikin äänitys: Tommi Mäki / Magia Music & Media

Äänisuunnittelu: Taito Kantomaa

Formaatti: HD / 16:9 / väri / stereo

Kesto: 5 min

Rahoitus: Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto, Taiteen edistämiskeskus

Tuotanto: Tuuli Penttinen-Lampisuo / Kallo Works

Levitys: AV-arkki www.av-arkki.fi/taiteilijat/marko-lampisuo/

Lisätiedot: www.lampisuo.fi

Homage for women’s work in three acts (4 hours, 30 minutes and 4 hours)

 

Tervetuloa avajaisiin torstaina 31.1. kello 17-19!

 

Suomessa, vuonna 2018 Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan, vuonna 2016 naisten yleisimmän ammattikunnan muodostivat hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät. Tämän alan työntekijän keskimääräinen työpäivän pituus on 8 tuntia ja sen lisäksi lepotauko.

 

Hinni Huttusen teos Homage for women’s work in three acts (4 hours, 30 minutes and 4 hours) on kunnianosoitus hoivapalvelun ja terveydenhuollon työtä tekeville naisille sekä Huttusen isoäidille, joka työskenteli diakonissana sekä sairaanhoitajana.

 

Hinni Huttunen (s. 1990) on kuvataiteilija, joka työskentelee videon sekä valokuvan keinoin. Huttunen suhtautuu intohimoisesti muotokuviin, internettiin, kehollisten normien murskaamiseen ja trendiväreihin. Huttunen on valmistunut vuonna 2018 kuvataiteen maisteriksi Tukholman Kuninkaallisesta taidekorkeakoulusta.

 

Yhteystiedot:

Hinni Huttunen

+358 40 8456082

www.hinnihuttunen.com

IHMISEN IKUINEN UNI

Ihmisen ikuinen uni on Anna-Mari Nousiaisen ja Sami Sänpäkkilän kahden viime vuoden aikana toteuttama lyhytelokuva sekä videoinstallaatio.

Teos oli esillä 15-kanavaisena installaationa Tampereella Galleria Rajatilassa Tammikuussa 2018. Kymmenen minuutin lyhytelokuvaversio elokuvateatterilevitystä varten valmistui lokakuussa 2018.

Teokset kuvastavat taikuutta arjen keskellä, urbaanin ympäristömme sydäntä ja sielua. Teosten pinnan alla virtaavat tekijöiden liberaalit näkemykset ja vasemmistopoliittiset ideologiat. Teoksessa #suomineito sinisiin pukeutunut sinitukkainen nainen nostetaan köyden varassa ylösalaisin puuhun. Teoksessa Kultasuu Nousiainen leikkaa hiuksensa kultaisen glittersateen keskellä. Yhdessä teoksessa mies lukee palavaa kirjaa. Lyhytelokuvassa yksittäiset teokset kietoutuvat mystiseksi kokonaisuudeksi. Pääteemana elokuvassa on kuitenkin puhtaan eskapistinen taide, joka ammentaa Sänpäkkilän ja Nousiaisen hämmästyttävän samankaltaisesta kulttuurin kulutuksesta. Ikäerostaan huolimatta tekijöiden kulttuuri-identiteetti lepääkin pitkälti samojen Hollywood-elokuvien ja underground-taiteen varassa.

Sami Sänpäkkilä (s. 1975) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, elokuvantekijä ja muusikko. Sänpäkkilän töitä on ollut esillä Pirkanmaan Triennaalissa, Mäntän kuvataideviikoilla, Tokion Espace Louis Vuitton -galleriassa ja New Yorkin MoMa:ssa. Sänpäkkilä toimi kuvaajana kaksi Jussiehdokkuutta saaneessa indie-elokuvassa Samurai Rauni Reposaarelainen, jossa myös Nousiainen toimi valaisijana. Sänpäkkilän debyyttiohjaus The Goodiepal Equation -dokumentti sai ensi-iltansa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla syyskuussa 2017. Sänpäkkilä sai 2014 Pirkanmaan taidepalkinnon.

Anna-Mari Nousiainen (s. 1991) on elokuvantekijä ja taiteilija Pusulan metsistä. Hänen työskentelynsä tapahtuu pääasiassa kaukana kaupunkien ytimistä, junissa ja busseissa matkalla periferiaan. Nousiaisen teoksia on esitetty lukuisilla festivaaleilla ja gallerioissa. Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa Glitter Stories voitti parhaan elokuvan palkinnon Artova Film Festivalilla Helsingissä 2015. Hän on ohjannut useita musiikkivideoita kotimaisille artisteille järjestäen vuosittain myös Musavideoramamusiikkivideotapahtumaa Tampereella.

15-kanavainen installaatio | 30 s – 4 min loop | 2 stereo kanavaa | 16:9, 4:3, 2.39:1 | HD | FI-EN | 2018
1-kanavainen lyhytelokuva | 9 min | 5.1 surround | 2.35:1 | DCP | FI-EN | 2018

12 Yellow Stars

12 Yellow Stars on surrealistinen mukaelma EU:n julkaisemasta sarjakuvasta Raspberry Ice Cream War (1998), jonka tarkoituksena oli promotoida rajatonta Eurooppaa. Tarinan päähenkilöt, tyttö ja poika, löytävät itsensä keskeltä autiomaata kummallisesta maailmasta. Epävarmoina siitä, mihin suuntaan kääntyä, he kohtaavat lopulta oudon, aidatun kaupungin. Samaan aikaan nainen ja mies ovat umpikujassa eivätkä pysty ylittämään rajaa. Ponnistellessaan eron kanssa heidän rasitteenaan ovat sekä sanojen paino että keveys. Teos perustuu löyhästi taiteilijan henkilökohtaiseen tarinaan Jerusalemissa toteutettavan projektin ja oman hajoavan suhteensa kanssa kamppailevasta eurooppalaisesta taiteilijaparista. Kommunikaation murentumisella ja henkilökohtaisten rajojen rakentamisella pyritään heijastamaan suurempia poliittisia konflikteja ja lähestymään intiimillä tasolla globaaleja tarinoita rakkaudesta ja pelosta sekä uskomusten ja kansallisuuksien rajoista.

Henna-Riikka Halonen on monialainen kuvataiteilija, joka valmistui taiteen maisteriksi Goldsmiths Collegesta Lontoosta vuonna 2006 ja tekee parhaillaan kuvataiteen tohtorintutkintoa Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Halonen käyttää teoksissaan usein liikkuvaa kuvaa ja sekoittaa monenlaisia historiallisia ja kulttuurisia viittauksia ja lähteitä testatakseen jännitteitä ihmisten, ympäristön, elävän ja ei-elävän välillä, eri tilanteissa ja tiloissa. Hän luo maailmoja ja tarinoita tarinoiden sisälle ja tilanteita tilanteiden sisälle. Niissä harjoitellaan, sovelletaan ja esitetään uudenlaisia olemisen ja elämisen mahdollisuuksia ja tapoja, erilaisin fiktiivisen kerronnan keinoin. Halonen on toteuttanut useita lyhytelokuvahankkeita ja -esityksiä Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Israelissa, Britanniassa ja Ranskassa. Hänen teoksiaan on nähty viime vuosina useilla kansainvälisilla festivaaleilla ja näyttelyissä, kuten Rotterdamin kansainvälisillä elokuvajuhlilla, Sydney Biennalessa 2014, Hayward-galleriassa Lontoossa, Lilith Performance Studiossa Malmössä ja Centre Pompidoussa Pariisissa.

Esperia

Esperian ensimmäinen osa kuvaa yhden päivän tapahtumia Kairossa vuonna 1954 kietoutuneina nyt 97-vuotiaan, vanhuksen näkökulmasta elämäänsä tarkastelevan Jacques Motolan omakohtaiseen tarinaan. Jacques Motolan neliosainen muotokuva taiteilijana ja mysteerien miehenä rakentuu hänen menneistä muistoistaan, joita hän käy läpi keskusteluissa lapsenlapsensa kanssa. Neljä tarinaa tutkivat, miten muisti, laajempi historiallinen perspektiivi ja henkilökohtainen identiteetti lähentyvät toisiaan ja sekoittuvat yhteen. Jacques on viettänyt elämänsä Pohjois-Afrikan, Palestiinan, Israelin ja Ranskan välillä. Jokainen Esperian neljästä osasta kiertyy kutakin kaupunkia koskevien muistojen ympärille elämässä, joka nyt rajautuu yhteen asuntoon ja päivittäisiin rutiineihin Tel Avivin lähiössä.

Haidi Motola (s. 1982) on valokuvaaja ja mediataiteilija. Hänen opinahjojaan ovat olleet Kuvataideakatemia Helsingissä ja Minshar School for Art Tel Avivissa. Hänen työnsä keskittyvät yhteiskunnallisiin aiheisiin sekä identiteettipolitiikkaan. Hän on yksi Libellula Projektin perustajista.

Black Lives Matter

Black Lives Matter on performanssi poliisiväkivallasta, jolle etenkin afrikkalaisamerikkalaiset altistuvat syvälle juurtuneen rasismin vuoksi. Performanssissa fiktiivinen poliisi kirjoittaa lukemattomia kertoja ‘Black Lives Matter’ liitutaululle väkivallattomana rangaistuksena.

Sasha Huber (s. 1975, Zurich) on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hänen taiteensa tutkii, kyseenalaistaa ja uudelleenmäärittelee kulttuureihin juurtuneita identiteettejä. Teokset konkretisoituvat videoina, valokuvina, julkaisuina, performansseina ja interventioina. Huberin keskeinen projekti “Demounting Louis Agassiz” keskittyy Sveitsin Alpeilla sijaitsevan tiedemies ja naturalisti Louis Agassiz’n mukaan nimetyn Agassizhorn-vuoren uudelleennimeämiseen (Rentyhorn). Projekti keskittyy kyseenalaistamaan Louis Agassiz’n (1807–1873) kehittämien rasististen teorioiden vaikutusta nykypäivään. Huber on osallistunut useisiin kansainvälisiin näyttelyihin, mukaan lukien 56. Venetsian Biennaleen vuonna 2015.

Petri Saarikko (s. 1973) on helsinkiläinen taiteilija ja muotoilija. Hän yhdistelee paikkasidonnaisissa installaatioissaan sosiaalista kommentaaria muotoilijan työhönsä ja uusmediataustaansa. Hänen teoksensa ovat luonteeltaan vahvasti performatiivisia eikä hän kaihda provosointia. Usein hän haastaa kansallisen identiteetin, taiteellisen tekijyyden tai virallisten poliittisten puheiden käsityksiä vaihtamalla niiden asiayhteyden ja paljastamalla näin näiden ilmiöiden todellisen, keinotekoisen luonteen. Saarikon teokset pyrkivät paljastamaan voimasuhteita, tekemään tilaa yksilöiden kertomuksille. Ne ovat tasa-arvon puolella. Saarikko tekee taidetta yhdessä kumppaninsa Sasha Huber Saarikon kanssa.

Etäisyyden monumentti

Tunnettu iranilais-azerbaidžanilainen laulaja Googoosh esittää version kappaleesta Ayrılıq (“Ero”). Lauluesitys on osa 1970-luvun televisio-ohjelmaa ja kopioitu moneen kertaan videokasetilta toiselle. Kyseessä voisi olla rakkauslaulu, mutta taustaksi kerrotaan tarinaa Neuvosto-Azerbaidžanista pakon edessä Iraniin lähteneen säveltäjän Ali Salimin halusta tehdä musiikkia kaipuustaan.

“Etsin erästä toista laulua, kun tämä esitys osui silmiini YouTubessa. Siellä sen saattoi katsoa yhä uudestaan ja uppoutua Googooshin tapaan esittää kappale, lumoutua kuluneesta kuvasta. Saattoi peilata esitykseen sitä osaa omasta taustastaan, jossa on iranilaista ja azerbaidžanilaista, peilata kaipuun tunnetta. Ja video kasvoi mielessäni etäisyyden monumentiksi – esitykseksi välimatkasta, kuvista, muistamisesta sekä kyvystä samanaikaisesti tunnistaa ja olla tunnistamatta.”

Teoksen äänisuunnittelun on toteuttanut Johannes Vartola ja sen toteutusta on tukenut Visek.

Azar Saiyar on helsinkiläinen elokuvantekijä ja mediataiteilija. Hän käyttää usein teoksissaan arkistomateriaaleja, leikkii kollektiivisen muistin kuvilla ja sanoilla, suuntaa katseen kohti katsomista, puhumista, muistamista ja tarinoiden kerrontaa. Hän tekee myös yhteistyöprojekteja muiden taiteilijoiden kanssa.

Azar Saiyarin teoksia on esitetty kansainvälisillä elokuva- ja mediataidefestivaaleilla, gallerioissa, museoissa ja televisiossa.

Dans l’atelier

Salla Myllylän uusi videoteos Dans l’atelier (2018) on esillä Forum Boxin Mediaboxissa 4.–27.5.

Videotyön lähtökohtana on työhuone Pariisin Cité des Arts -residenssissä. Toukokuussa auringonvalo osui huoneen seinään aamulla seitsemän ja yhdeksän välillä. Merkitsin teipillä seinään valokohtien liikkeen neljänä päivänä ja kuvasin tapahtuman.

Salla Myllylä asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Vapaasta taidekoulusta 2009 ja Kuvataideakatemiasta 2014. Hän työskentelee paikkasidonnaisesti piirustuksen, maalauksen ja liikkuvan kuvan välimaastossa. Myllylän teoksia on esitetty näyttelyissä mm. Galleria Huuto Jätkäsaaressa (2015), Frankfurter Kunstvereinissä (2014), Kunsthal Charlottenborgissa (2017, 2012) sekä festivaaleilla kuten Tampereen elokuvajuhlilla (2016), Japan Media Art Festivalilla (2016) ja Minimalen Short Film Festivalilla (2016) Trondheimissa.

Seinän prototyyppi

Teos koostuu videosta nimeltään Seinä ja lattia, tekstistä sekä kosketeltavasta materiaalinäytteestä.

Videoteoksessa Seinä ja lattia (2018, 01:00) nähdään käsin seinää vasten painettu lateksikaistale, joka valahtaa alas lattialle, kun siitä päästetään irti. Teos syntyi halusta nähdä ja kokea, miten juuri seinästä irrotettu lateksikaistale käyttäytyy. Teoksen esittämässä koetilanteessa Ziegler haluaa selvittää, mitä muuta kuin pystyssä oleminen voisi kuulua huoneen seinien olemukseen.

Seinän prototyyppi -teksti (2018) kertoo taiteellisen työskentelyn jatkuvasta “prototyyppiluonteesta”. Se käsittelee muun muassa siitä, että prototyyppiasetelmassa teos toimii kuin “frottage” jostain, jota ei vielä ole. Frottage piirtää esiin sen alla piilossa olevaa. Prototyyppi ilmenee toiminnassaan, piilossa olevan työstämisessä teokseksi ja siten sen piirtämisessä esiin. Tarkasteltava prototyyppi juontaa juurensa jostain, joka on jo olemassa ja käytössä, mutta josta ei ole vielä huomattu, että sillä olisi potentiaalia johonkin muuhunkin.

Lateksista Seinän prototyyppi -materiaalinäytettä (2018) voi sormeilla tai haistella ja saada siten seinän prototyypin materiaalituntumaa. Se antaa prototyyppiajattelusta kertovan tekstin rinnalla lisätietoa teoksesta.

Denise Ziegler on syntynyt Luzernissa (Sveitsi) ja asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 1990. Ziegler on opiskellut Luzernin Schule für Gestaltungissa (1986–90) ja Kuvataideakatemiassa (1996–97), josta hän valmistui taiteen tohtoriksi vuonna 2010. Teoksissaan Ziegler käyttää esineyhdistelmiä, veistoksia, piirustuksia, installaatioita, maalauksia ja videoita. Hän on osallistunut yksityis- ja ryhmänäyttelyihin vuodesta 1989 Suomessa, Pohjoismaissa, Baltian maissa, Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa.

Muisto

Katsomme taiteilijan työhuoneelle, missä muistikuvat maalautuvat eläviksi kuviksi. Liikumme maalauksen maailmassa, kesäisessä Suomessa ja talvessa.

Muisto käsittelee elämän hetkellisyyttä. Kauneimpiin kokemuksiimme läheistemme kanssa liittyy menettämisen pelkoa. Tuokio muuttuu muistoksi, lapsi kasvaa aikuiseksi, vanhenemme.

Teos pohjautuu kahteen muistikuvaan: lapsuuden kesien soutumatkat ja eräs elokuu, jolloin kotini ja lasteni koulun lähellä tapahtui vakava liikenneonnettomuus. Aurinko pimeni.

Heidi Romo asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on opiskellut Cardiff School of Art and Designissa Isossa-Britanniassa. Romon työskentely sijoittuu valokuvan, elokuvan ja performanssitaiteen välimaastoon. Hänen teoksensa ottavat usein kantaa kaupalliseen kuvakulttuuriin tätä humoristisesti uudelleen tulkiten. Romo on osallistunut kansallisiin ja kansainvälisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin vuodesta 1996 lähtien Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Belgiassa ja Venäjällä. Hänen teoksiaan on nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin taidemuseon, Kansallisgallerian sekä Wihurin rahaston kokoelmissa.

Valkoista sokeria

Valkoista sokeria on alun perin kaksikanavainen liikkuvan kuvan installaatio muukalaispelosta, naisvihasta ja kansanidentiteetistä. Se on myös rakkaustarina. Suomalaiset kansantarut ja kultakauden maalaukset ovat inspiroineet teosta, joka käsittelee patriarkaalista yhteiskuntaa, kulttuuriperinnön sulkeutuneisuutta sekä tämänhetkistä maahanmuuttoa ja rasismia koskevaa keskustelua.

Anikó Kuikka (s. 1986 Espoossa, asuu Los Angelesissa) on valmistunut Lontoon kuninkaallisesta taideakatemiasta sekä Kuvataideakatemiasta. Anikó Kuikka tekee kerronnallisia liikkuvan kuvan installaatioita absurdin todellisuutemme rakenteesta – siitä, miten illuusioita rakennetaan ja miten niitä voidaan hajottaa. Lähtökohtana on usein myytit ja sadut, jotka yhdistyvät henkilökohtaisiin kokemuksiin tai havaintoihin. Teoksien arkkityyppiset henkilöhahmot esittävät sosiaalisia valtarakenteita pyrkien purkamaan olemassa olevia arvoja, psyykettä ja identiteettiä.

Örö24H

Videoperformanssi Örö24h on tallennettu ottamalla kuvakaappaus Örön saaren sataman nettikamerasta. Videolla on nähtävissä kaksoisomakuva, jossa taiteilija kohtaa alituisesti itsensä. Performanssi toteutettiin 24 tunnin aikana 14.–15.1.2017, ja sen toteutusta oli mahdollista seurata Örön saaren verkkosivuilla, kuten myös kotimaisilla ja kansainvälisillä matkailusivustoilla.

Teoksen ääniraita on taltioitu Örössä saman ajanjakson puitteissa.

Ilkka Pitkänen (s. 1981) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee monialaisesti muun muassa liikkuvan kuvan, valokuvan, performanssin ja installaatioiden parissa. Teemallisesti hänen teoksiaan yhdistää henkilökohtainen tila, koskemattomuus sekä todellisuuden havainnointi. Pitkäsen töitä on ollut julkisesti esillä useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä.

Blossom

Biological diversity is messy. It walks, it crawls, it swims, it swoops, it buzzes.

But extinction is silent, and it has no voice other than our own.

– Paul Hawken

 

 

Videoteos Blossom on kollaasi, jonka kuva- ja äänimateriaali on peräisin netistä, mm Youtubesta ja avoimista ääniarkistoista. Teoksessa hyödynnetään sademetsän ääniä, joita on hidastettu ja toistettu ja time lapse -videoita avautuvista kukista. Ajastetun kuvauksen avulla luotu illuusio – kasvun ja kukan aukeamisen hitaus nopeutettuna ihmissilmin hetkessä havaittavaksi, sen ”näkyväksi” tekeminen – on käsitelty toisen kerran, peilaten, luupaten ja katkoen tapahtumaa. Videoiden kukat ovat juuri sellaisia leikkokukkia, joita ostamme avajaisiin, syntymäpäiville ja lakkiaisiin. Katsellessani kiehtovia ja usein jokseenkin kitschejä videoita ja löytäessäni yhä uusia studiossa kuvattuja kukkavideoita, en ajatellut vain attribuutteja ”viettelevä”, ”kaunis” tai ”herkkä”. Ajattelin kansainvälisen kukkabisneksen nurjaa puolta: massivista kasvihuonetuotantoa, kurjia työolosuhteita, kemikaaleja, geenimanipulaatiota. Ajattelin ihmisen luontosuhteen välineellisyyttä. Ajattelin sitä, miksi haluan tuijottaa kukkavideoita netissä ja lumoutua niistä (kuten ilmeisesti niin moni muukin, videoiden katselukerroista päätellen). Mistä digitaalinen kuva, jossa näen nopeutettuna kukan elävyyden ja liikkeen, minua muistuttaa? Tietokoneen näytönsäästäjistä, noista tauon merkitsijöistä, kenties? Sensuaalisuudesta, ruumiillisesta nautinnosta? Hetkellisistä taianomaisuuden kokemuksista? Miksi haluan leikata, koota ja käsitellä näitä kukkasia, luoda niistä pallon, joka kieppuu ja muuntuu, tai laatikon, jossa palaset eivät osu kohdalleen ja silti kuuluvat yhteen?

 

Biodiversiteetin kaventuminen ja lajien massasukupuutto ovat tosiasioita, joihin globaali kapitalismi, antroposeeni ja tehotuotanto liittyvät – ne ovat ihmisen toiminnan seurauksia. Leikatessani teostani huomasin toteuttavani eräänlaista mielikuvan tasolla tapahtuvaa henkilökohtaista pelastamistyötä, jossa ahdistuksen sijaan löytäisin jotain muuta. Halusin luoda tilan, jossa voisin hengittää ja kuunnella. Toivon teokseni tarjoavan väylän näiden ajatusten äärelle, tai vaihtoehtoisesti levähdyspaikan vuoden lopun, sen pimeyden aikana.

 

 

Marja Viitahuhta (ent. Mikkonen, s. 1979) on mediataiteilija, jonka teokset ovat lyhytelokuvia, esityksiä, installaatioita, valokuvia ja kollaaseja. Hänellä on esitystaiteen tutkinto Turun Taideakatemiasta ja kuvataiteen maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on palkittu kansainvälisesti muun muassa Cannesin Cinéfondation -sarjassa, Stuttgarter Filmwinter -festivaalilla ja L’Alternativa -festivaalilla Barcelonassa. Viitahuhdan varhainen elokuva 99 Vuotta Elämästäni on sekä MoMA:n että Kiasman kokoelmissa. Hänen elokuviaan ja videoteoksiaan on esitetty kansainvälisesti yli 30 festivaalilla.

 

Useat Viitahuhdan teoksista käsittelevät kuolevaisuutta suhteessa olemassaoloon ja tarkastelevat tarinankerrontaa henkilökohtaisten kokemusten välittäjänä. Hänen teoksensa pohtivat tekstin ja kuvan välistä suhdetta, osin purkaen niiden välistä hierarkiaa. Kollaasin hyödyntäminen sekä kuvataiteessa että liikkuvan kuvan teoksissa on Viitahuhdan teoksissa toistuva menetelmä, samoin kuin jonkin tyypillisen elementin, kuten ääniraidan, päähenkilön tai dialogin, pois jättäminen. Dokumentaarisia keinoja hyödyntävät teokset sisältävät usein löydettyä ja kerättyä materiaalia tai pohjautuvat haastatteluihin ja tutkimukseen.

 

Kiitos: Taiteen edistämiskeskus

www.marjaviitahuhta.com

Kudelma

Anne Siirtola: Kudelma – Interweave (2018)

23:00min

 

” When you reach my age you can look back and say, Oh boy I remember that, I saw that I heard that I was there” Roni 91v

 

Videoteokseni pohjautuu New Yorkissa, Greenwich Villagen senioritalossa vietettyyn 3 kuukauden ajanjaksoon, jolloin tutustuin keskuksessa käyviin ihmisiin, haastattelin ja tallensin tarinoita heidän elämästään. Koin olevani kuunteluoppilaana ja olen kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta ja tarinoista, joita lopulliseen teokseen jäi jäljelle 4 kymmenestä, Marilynin, Edwardin, Louisan ja Ronin.

 

Jaetut muistot kertovat siirtolaisuudesta, selviytymisestä, salaisesta atomikaupungista ja ihmeistä. Nämä yksittäisten ihmisten elämäntarinat häviävät niin helposti, vieden mennessään palan yhteistä historiaa, joka usein toistaa itseään.

 

Teoksen lähtökohtana ovat muisti ja muistaminen. Millaisia hetkiä ja muistoja haluaisi omasta elämästään välittää eteenpäin myös seuraavalle sukupolvelle – Mitä jää jäljelle? Toiveemme, pelkomme, arvomaailmamme ja tapamme ovat kaikki muotoutuneet suhteessa muistoihimme menneisyydestä. Jokainen on myös osa oman perheensä/ sukunsa ja aikakautensa ketjua, kantaen mukanaan historiaansa hyvässä sekä pahassa.

 

Aika ja mieli seuloo, suodattaa ja punoo yhteen elettyä ja jäljelle jäävät ehkä ne tärkeimmät, itselle läheisimmät ja merkityksellisimmät muistot, joissa kiteytyy myös oma persoonallinen tapa katsoa ja kokea maailmaa – jokaiselle erilainen ja arvokas.

 

Teoksen syntymistä ovat tukeneet: Taiteen keskustoimikunta, Oskar Öflundin Säätiö, AVEK ja VISEK.

Teoksen kuvaus ja editointi : Anne Siirtola, Äänisuunnittelu: Pelle Venetjoki, Värinmäärittely: Veli Granö.

 

BIO

Siirtola työskentelee liikkuvan kuvan ja installaation keinoin, käyttäen erilaisia metodeja ja materiaaleja. Viimevuosina painopiste on ollut yhteisöllisessä taiteessa ja erilaisten ihmisten kohtaamisessa. Erilaiset hajoamisen ja muutoksen jäljet, prosessit, jotka tapahtuvat ihmismielessä ja materiaalissa ovat hänen teoksissaan läsnä.

”Olen kiinnostunut vuorovaikutuksesta ja siitä miten me kukin koemme ja hahmotamme oman itsemme suhteessä muihin ja ympäröivään todellisuuteen. Usein roolini on toimia mahdollistajana ja välittäjänä – joskus pienikin osallistuminen voi olla ihmiselle merkittävää ja luoda osallisuuden ja onnistumisen tunteen ”

Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis-ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla vuodesta -91 lähtien. mm. Vitrina Biblioteka. Pietari (2017) Criticall Mass, Pietari (2016) Gallery SpaceStation Sixty-Five, Lontoo (2014), Suomesta Gallery, Berliini (2013, 2010), Muu-galleria (2013) Effearte, Milano (2012), Artower Agora, Ateena (2010). Hänen teoksiaan kuuluu mm. Valtion, Helsingin kaupungin taidemuseon ja nykytaiteen museon Kiasman kokoelmiin.

www.annesiirtola.net

Paratiisi

Paratiisi / Paradise

Paratiisi on melkein tunnin mittainen video, jossa puhutaan paljon ja kuvat vaihtuvat nopeasti. Juonta videossa on vain nimeksi, mutta monet sen nähneet ovat sanoneet, että Paratiisi ei silti ole ollenkaan tylsä. Aiheita Paratiisi-videossa on monenlaisia. Ensin puhutaan rotubiologiasta, sitten miehestä, jota oman puolison emansipaatio pelottaa, kohta psykoterapiasukupolvesta ja Suomen historiasta ja lopulta siitä, kuinka kulttuuri-ihminen voi olla ärsyttävä tai kapitalismi ei aina ole kaikille kivaa. Aiheista puhutaan siten, että videossa sanotaan jotakin ja todellisuudessa tarkoitetaan ehkä jotakin muuta. Esimerkiksi kun sanotaan ”jos sä tilaat Seiskaa, sä oot tyhmä”, tarkoitetaankin, että on tyhmää päätellä ihmisestä juuri mitään ja vielä tyhmempää yleistää kaikki Seiskan tilaajat tyhmiksi. Aiheita yhdistävät niitä esittelevät hahmot, jotka eivät koskaan tunnu ymmärtävän tai haluavan ymmärtää muita ihmisiä.

Koska Paratiisi-video on tarkoitettu katsottavaksi alusta kohti loppua, on Mediaboxissa erikoisuutena nappi, josta voi painaa ja Paratiisi-video lähtee alusta.

Dave Berg 2018

Rooleissa:
Juha Lagström
Marja Myllylä
Joonas Ranta
Elina Reinikka

Ohjaus ja käsikirjoitus
Dave Berg

Teosta ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen edistämiskeskus, AVEK ja Suomen kulttuurirahasto

Mediaboxi on Forum Boxin tila mediataiteelle. Ohjelmisto suunnitellaan yhteistyössä suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-ARKIN kanssa. Yhteistyössä AV-arkin kanssa kuratoimme vuodeksi eteenpäin uusinta mediataidetta esittelevän ohjelmakokonaisuuden. Tila toimii nyt yhtenä tärkeänä kanavana mediataiteelle.